Kimchi

Mitä saadaan, kun otetaan saksalaisen totinen, perinteinen hapankaali ja yhdistetään siihen Kaukoidän kansojen mieltymys mausteisiin?  Vastaus ei ole 42, vaan perinteinen korealainen maustehapankaali Kimchi. Tarina kertoo, että ruoka olisi syntynyt alun perin jossakin päin Koreaa pimeän 600-luvun aikana. Kun syötävää ei varsinkaan talvisaikaan ihan hirmuisesti ollut, alkoivat ihmiset suolata kaalia ja muita vihanneksia paremmin säilyviksi. Pikku hiljaa säilykkeitä alettiin maustaa, ja kun portugalilaiset 1500-luvulla toivat valloittamastaan Etelä-Amerikasta mukaansa nyhtämiä chilejä maahan, keksi joku ennakkoluuloton korealainen lisätä sitä mausteeksi hapankaaliin. Näin syntyi moderni, tähän päivään asti valmistettu kimchi.

  

Tätä herkkua on harmittavan vaikea löytää Suomesta, mutta onneksi waka wanha luottoliikeeni, East Asia Mart, tarjosi tässäkin asiassa jälleen kerran pelastuksen. Purkillinen suoraan sieltä ideologiavapaammasta Koreasta tuotettua kaaliruokaa lähti mukaan käden käänteessä, eikä edes valmistajan epäilyttävä nimi, Wang Korea, saanut aikaan sen suurempaa empimistä.

A Korean wang in my hand.

Jotenkin ensi nuuhkaisu jykevän lasipurkin uumeniin ei saanut minua vakuuttuneeksi: tuoksua voisi kuvailla happamoitumaan päässeen kaalilaatikon aromiksi. Mutta entäpä sitten se varsinainen suutuntuma? 

Nyt ei voi kyynisyyteen ja pessimismiin taipuvainen arvostelijakaan sanoa muuta kuin, että hyvää on! Kirpeäntulinen ja pehmeä kiinankaali upposi ainakin minun makunystyilleni aivan totaalisesti. Tulisen kipakka ja samalla mukavan hapan kaali katoaa kitusiin alta aikayksikön joko yksinään tai melkeinpä minkä tahansa perusruoan kaverina. Ainakin itsetehdyn lasagnen kanssa kimchi oli kuin kotonaan ja antoi arkimurkinalle mukavan mausteista lisäpotkua. Jos et ole syönyt ennen kovin mausteista sapuskaa, kannattaa tämän tavaran kanssa olla alkuun varovainen, sillä jo parin haarukallisen jälkeen suu kihelmöi kuin lasitehtaan masuuni!

  

Koska suomalaisista on yhä enenevässä määrin tulossa mauste- ja etenkin chilikansaa, kannattaa jokaisen edellä mainittuun kuvaukseen sopivan kansalaisen kiiruhtaa kipin kapin kauppaan ja ottaa purkki kimchiä testiin sillä harva ruoka on yhtä aikaa sekä terveellistä, että hemmetin maukasta. Sopii myös kaikille pupunruoka- ja salaattikammoa poteville, koska tuote ei juuri brutaalin punaiselta ulkonäöltään sellaista muistuta. Jos ei muuten uppoa, niin kuvittele vaikka sitten syöväsi lohikäärmeen sisuskaluja. Perinteistä ”keskitysleirin ruokavalio” –dieettiä noudattavat painonpudottajatkaan tuskin pahastuvat tästä maukkaan kevyestä kasvisruoasta.

Sporttinen purkki

Maukkaalla chilihapankaalilla on vain yksi negatiivinen ominaisuus, nimittäin hinta. Yleisesti ottaen hinnoiltaan huokeaksi havaitussa, aasialaiselintarpeiden erikoiskaupassakin purkilliselle Korean herkkua kertyy hintaa mieltä järkyttävät 6,8€! Vaikka kimchi viekin makunystyrät mennessään, on kyseinen hinta aika suolainen 400 grammasta maitohappokäytettyä kiinankaalia ja mausteita. Ilmeisesti näiden rahtaaminen toiselta puolen maailmaa Suomeen saakka ei ole täysin ilmaista. Tässä olisikin jollekulle kotomaiselle Yrjö Yrittäjälle kultainen markkinarako, sillä Suomessa valmistettuna saisi kimchin hinnasta varmasti jokusen euron pois ja kysyntää alkaa nykyisellään varmasti jo olla ihan tarpeeksi kotomaistenkin markettien hyllyillä. Mutta vaikka hinta tuntuukin näin ikuisuuslaman keskellä kaamealta, kannattaa silti jättää se yksi oluttuoppi juomatta ja pistää, ainakin kerran, rahat purkilliseen tätä happamantulista herkkua. 

HAJU: Kaalilaatikkoinen, hapan

MAKU: Raikas, tulinen, kipakka, kaalinen, hieman suolainen, valkosipulinen

Kokonaisarvosana:   5 / 5

Intialainen mysteeripussi

Oli synkkä ja myrskyinen syysyö. Kylmä sade, kuin suuttuneen sääjumalan ruoska, vihmoi armotta mustaa asfalttia josta heijastui kaupungin liikkeiden ja lamppujen kolkko valo. Kaksi mustaa hahmoa, öisen kaupungin aavetta, seisoi syrjäisen kadun varrella. Märkä ja ruosteinen katulyhty ei valaissut kummankaan kasvoja. Toinen hahmoista nyökkäsi kysyvästi, johon toinen vastasi raottamalla pitkän takkinsa helmaa. Sanoja ei tarvittu. Pieni, nuhjaantunut, kovia valkoisia palasia sisältävä muovipussi vaihtoi omistajaa silmänräpäytystäkin nopeammin. Piiskaava sade peitti tapahtuman kylmänkostean viittansa suojiin.

Näiden jännittävän dramaattisten tuokiokuvien parista onkin luontevaa siirtyä itse tämänkertaiseen asiaan, joka on…niin, joka on hämäräperäinen pussi kovia valkoisia palasia intialaisesta katukaupasta. Kuka ne on valmistanut? Mistä ne ovat peräisin? Mitä ne ylipäätään ovat? Onko Jumalaa olemassa? Paljonko on monta? Näihin kysymyksiin emme todennäköisesti tule saamaan koskaan vastausta. Kutsun siis tuotetta sitä parhaiten kuvaavalla nimellä ”Intialainen mysteeripussi”. Tosielämässä pussi ei kulkeutunut käsiini yllämainitunkaltaisten, GTA4:stä tuttujen vaiheiden kautta, vaan sen toi haltuuni eräs Intiassa toiminut ja työskennellyt reppumatkaajaystäväni. Hänelle pussukan myynyt kauppias oli kertonut tavaran olevan ainetta, jota pureskellaan ruoan päälle hengityksen raikastamiseksi. Mutta eipä muuta kuin Punjabin pussi auki ja kokeilemaan lähteekö maksa, munuaiset vaiko kenties molemmat!

Poliisi-TV:n lavastama tilanne

Ensinnä keittiösaksien aukileikkaaman pussin sisältöön tutustui nenäni, jonka mielestä hajua voisi kuvailla sahanpurun ja pähkinöiden sekoitukseksi. Varsinainen yllätys oli kuitenkin luvassa, kun olin uskaltanut heittää hyppysellisen norsuluun värisiä palasia suuhuni. Ensipuraisu oli kirjaimellisesti lähestulkoon halkaista hampaani! Palaset olivat kivikovia ja maistuivat hieman kitkerälle saippualle. Mitään raikastavaa vaikutusta näillä ei ainakaan omassa kidassani tuntunut olevan ja jauhettuani puisevia palasia jokusen tuokion, päätin valita pelkurin tien ulos tästä taistelusta ja sylkäisin ne roskiksen syövereihin. Toinen testikerta paria päivää myöhemmin johti, joskin pidemmän (ainakin vartin!) jauhamisen jälkeen, aivan samaan lopputulokseen. On vaikeaa kuvata sanoin, miten kovia pussin sisältämät palat ovat, mutta jonkinlainen kiven ja puun välimuoto on varmasti aika lähellä todellisuutta.

En ole vieläkään varma, mitä suuhuni laitoin, mutta lyhyen salapoliisintyön tuloksena arvelen pussin sisältävän paloiteltua betelpähkinää, joka toimii, ja jota käytetään ilmeisesti suurin piirtein kahvin veroisena stimulanttina suuressa osassa Kaakkois-Aasiaa. Mitään kovin rajua trippiä ei pähkinä ainakaan itselleni aiheuttanut, ehkä korkeintaan jollakin tavoin ”lämmittävän” tunteen ympäri kroppaa. Hengityksen raikastumista en havainnut (eikä myöskään testihamsterina mukana ollut rakas vaimoni), suuhun jäi ainoastaan kitkerä, kuin saippuasta lähtöisin ollut maku.

Nam, maitohampaita pussissa!

Tästä artikkelista tui nyt hieman lyhyt johtuen sitä, että mysteeripussista ei yksinkertaisesti vain ole enempää sanottavaa. Jos jollakulla on itseäni parempaa tietoa siitä, mitä pussin sisältämä pähkinämäinen, mutta kivikova rouhe on, niin kerro, herrajumala sentään, se minulle ja muillekin! Voit samalla myös kertoa, tuleeko seuraavassa työpaikan huumetestissä positiivinen tulos…

HAJU:  Pähkinäinen, saippuamainen 

MAKU: Saippuamainen, kitkerä

Kokonaisarvosana:   1- / 5

Saiskos olla pienet testit?