Miten ystävämme japanilaiset saavat jopa kaikkein
arkisimmatkin asiat näyttämään tietyllä tapaa harmonisilta ja tyylikkäiltä? Nyt
täydellisyys on saatu ulottumaan jopa pannukakkuihin saakka.
Kun suomalainen sanoo notta ”pannari” niin mieleen tulee
ensimmäisenä pellillisestä uunissa paistettua vehnäjauholevyä leikattu, neliön
muotoinen pala äänieristelevylle maistuvaa mättöä. Japanialaiset eivät moiselle
barbarialle ole ikinä lämmenneet ja niinpä idän saarivaltakunnassa päätettiin
pistää pannarin kaava uusiksi. Tämän aivomyrskyn seurauksena syntyi kyseisestä
herkusta nipponilainen versio: Dorayaki. Ulkonäöltään tämä pannukakkua ei
muistuta sitten lainkaan länsimaista serkkuaan, sen sijaan ulkonäöllinen
sukulaisuussuhde Les Arcs d’or:in perushampurilaiseen on hämmästyttävän selvä.
 |
| Warning! Objects may actually be smaller than they appear in pictures. |
Oli onni, että onnistuin bongaamaan pannaripurilaisen East
Asia Martin laajojen hyllyköiden kätköistä siitä huolimatta, että olin jättänyt
silmälasit kotiin. Kyllä, löytämäni dorayaki on PIENI. Puissaltin kukkarostani tiskille
jotakuinkin parin €lder Scrollsin verran ja näin vaihtoi maailman pienin pannukakkuhampurilainen
omistajaa.
Kotona pääsin syventymään ostokseeni vihdoin hieman
paremmin. Läpinäkyvän muovikelmun suojelema dorayaki näytti todellakin melko
vaatimattomalta, lähestulkoon olemassaoloaan häpeävältä tekeleeltä kädelläni.
Koruttomaan muovikääreeseen liimatusta tuoteselosteesta paljastui heti karmiva
totuus tuotteen alkuperästä: Vaikka valmistaja oli japskimaisen vakuuttavalta kuullostava Wagashi Ltd., niin valmistusmaaksi oli Japanin sijaan merkitty
astetta läheisempi saarivaltakunta, Englanti! No, ehkä japanilaiset olivat vain
ulkoistaneet valmistuksen kyseiseen kehitysmaahan, jossa pannukakuista on heitä
enemmän perinteitä ja tietämystä…Paljon muuta pakkaus ei sitten kertonutkaan,
paitsi, että dorayaki säilyy varmaan ikuisesti, koska mistään ei löytynyt ”parasta
ennen” –päiväystä. Tosin jos tuotteessa kiinni ollut, epämääräinen tarralappu
oli kyseinen päiväys, olisi nauttimani dorayaki mennyt vanhaksi vuonna 2161.
 |
| On se...pieni |
Epämääräinen pannari ei aiheuttanut maisteluvaiheessa mitään
hirvittävän suurta kulttuurishokkia: Dorayaki maistuu aika pitkälle pehmeältä
pannarilta, jonka sisässä oli tässä tapauksessa reilu kerros äkkimakeaa
suklaatahnaa. Maku on miellyttävän pehmeä, mutta ymmärrettävästi myös samalla
aika teollinen. Jos pannari näytti alussa säällittävän pieneltä, muuttui
näkemys nopeasti sitä syödessä: mieletön makeus ja suklaalevitteen raskaus sai
pienenkin plätyn tuntumaan vähintään pari kertaa todellista suuremmalta! Ei tämä mitään pahaa ollut, mutta hintaansa nähden ei leivonnainen mitään hallelujaa-elämyksiä herättänyt. Täytyy kumminkin muistaa, että näin teollinen ja epäluonnollinen tuote tuskin maistuu lähellekään siltä, miltä vastapaistettu dorayaki, joten siihen nähden oli Wagashin tuote ihan miellyttävä tuttavuus. Jos olette kuivakoihin suomalaispannareihin pettyneitä, niin ostakaa kokeeksi tällainen. Eturuoaksi voi vetää vaikka sitten sen euron juuston.
HAJU: Teollinen kakku, E-koodi.
MAKU: Makea,
maitosuklainen, pehmeä, E-koodi
Kokonaisarvosana: 3 1/2 / 5
 |
| "Jarmo, mikä toi on? " "Euron juusto, eikun dorayaki!" "WAAAAUUUU!" |
