Zdravstuitje!
Kun Kaukoitä (lue: itämainen etniskauppa) on
yksinkertaisesti liian kaukana ja Lähi-itä täälläpäin (lue: paikallinen
pizzakebap) tylsä kuin kamelin kyttyrä, on aika palata sinne, missä Todellinen
ja Oikea itä on suomalaisten mielestä sijainnut jo satojen vuosien ajan. Kyllä,
katse ja makunystyrät törröttävät tällä kertaa Venäjälle! Historianopettajana
elän jatkuvasti menneessä ja tämän vuoksi päädyn nytkin tarkoittamaan käsitteellä
”Venäjä” asteen verran suurempaa ja mahtavampaa Neuvostoliittoa. Jo muutaman
vuosikymmenen ajan on nurin menneen Neuvostoliiton alueelta tullut Suomeen yhä
lisääntyvässä määrin ihmisiä niin lomailemaan kuin tekemään työtä. Tämä
väestöllinen kontribuutio on johtanut siihen, että nykyisellään isommista
perusmarketeista alkaa löytyä jo jonkin verran kyseisen alueen ruokakulttuuria
edustavaa sälää. Tämänkertainen erikoisuus lähti mukaan lompakossa tuskaisen kiljahduksen
aikaansaaneen 3,8 €vgenin hinnalla niinkin mielettömästä mestasta, kuin
Kokkolan citymarketista. Weeee!
Entisen NL:n alueena kunniakkaasti osaansa näytelleestä Georgiasta
on tullut maailmaa ja kulttuuria rikastuttamaan monenlaisia, jännittäviä
asioita, kuten esimerkiksi eräs viiksekäs herrasmies, joka kävi tekemässä
maakauppoja Suomenkin suunnalla reilu puoli vuosisataa takaperin. Emme tiedä,
mitä kaikkia keinoja Viiksi-Jooseppi käytti neuvottelupöydän isoossa päässä
istuessaan, mutta jos hänellä olisi ollut mukanaan saksalaisten
etupiirijakokavereidensa omistaman Dovgan-yhtiön georgialaiseen tapaan
valmistamaa säilykesalaattimössöä, olisi hyvinkin mahdollista, että suuri osa
suomalaisista puhuisi nykyisellään venäjää.
 |
| Guten tag, herr SCHARF! |
No, mutta: Milles näyttää ja miltäs maistuu? Aikas hyvää
pöperöä Georgian (Saksan) suunnallakin osataan tehdä. Paino todellakin sanalla ”pöperö”,
sillä tomaatti-paprika-pepperoni –survos tekee salaatin rakenteesta hyvin
pyremäisen ja kiinteän. Maku on miellyttävän erilainen: Pehmeä tomaatti ottaa
matsia kipakamman pepperonin kanssa, pehmeiden kesäkurpitsanpalojen
kontribuoidessa makubileisiin itseensä muista aineista imemäänsä suolaisuutta.
Koko komeudesta tulee etäisesti mieleen mainio kreikkalainen (tai turkkilainen)
kasvisruoka, munakoiso pyörtyvän imaamin tapaan. Purnukasta voi saada äkkiseltään
mielikuvan tulisesta ruoasta, mutta todellisuudessa sisältö ei mitään
massiivista tulisuutta tarjoa, pientä lämpöä paremminkin. Kyllähän tätä ihan
mielellään syö, vaikkapa jonkin kotomaisen perusruoan kaverina tai tuoreen,
vaalean
leivän kumppanina.
 |
| Nam nam! Happy entrails! |
MAKU: Pehmeä, tomaattinen, hieman tulinen,
happamanmakea, leipämäinen (!?)
HAJU: Suolainen, hieman tomaattisen kipakka
Kokonaisarvosana: 3 1 /2 /5
 |
| Jos olisi vielä 70-luku, olisin ilman muuta itsesensuroinut tämän kuvan mahdollisen ulkopoliittisen selkkauksen ja Kekkosen myllykirjeen välttääkseni. |
