Mochi on japanilainen riisikakku, jota voidaan syödä monilla erilaisilla tavoilla aina keitonsattumista jäätelöön. Parhaiten se kuitenkin tunnetaan asiana, jota nipponistit ahmivat uuden vuoden juhlissaan kautta maan. Herkku tiedetään myös muualla Itä-Aasiassa ja etenkin Taiwanissa, tuossa Kiinan kapinallisessa pikkuveljessä, sitä syödään massoittain. Ja Taiwanissapa on valmistettu juuri tähänkin testiin löydetty mochikakkukokoelma. Vaikka uusi vuosi oli ja meni, ei silti ole mielestäni mitenkään epäkuranttia pistää kakkuja testiin juuri nyt. (suomeksi sanottuna en siis jaksanut uutena vuotena tätä kirjoittaa…).
Tällä erää East Asia Martin Itä-Aasiantuntijoilta valkoiseen halpismuovipussiin sujahti siis tuote nimeltään Fruit Mochi Blueberry. Hintaa en enää muista kunnolla, mutta parin €:n hujakoilla se taisi kiikahdella. Tuote on pakattu nättiin, kiiltäväpintaisesta pahvista väkättyyn kuoreen jonka sisältä löytyy kuusi kappaletta kauniita, sinivioletteja, ruusukkeen muotoisia pikkukakkuja. Kerrankin massatekele, jossa on panostettu myös esteettiseen puoleen! Tätä varmaan markkinoidaan myös rapakon taakse Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin, sillä pakkaukseen on muistettu printata varoitus siitä, että jos hotkii ja hosuu, niin mochi mahdollisesti väärään kurkkuun osuu, mistä sitten keuhkot poksuu. Tällä kertaa varoitukset saattavat olla kyllä jopa aiheellisiakin, sillä johtuen kakun tahmeasta ja taikinamaisesta rakenteesta, näkyy Japanin kuolinsyytilastoissa joka uusi vuosi pieni piikki tukehtumiskuolemien kohdalla. Onneksi kakut valmistanut Royal Family Food co., ltd tuntee vastuunsa!
 |
| No onpas nättiä! |
Suutuntumassa ensiyllätys on pehmeys. Mochiruusukkeen koostumuksesta tulee mieleen lähinnä jonkinlainen viinikumi- tai liivatekarkki, kuitenkin ilman niille ominaista sitkeyttä. Erikoista on sekin, että tuoksu ja maku eivät voisi olla kauempana toisistaan. Nenään ottanut kirpeys ei tunnu suussa, ei sitten edes yhden jenin vertaa, vaan kaikkea hallitsee hennon makeuden ja teollisen mustikkamarmeladin lempeys. Vaikka mochit eivät ole sitkeitä, niin ne ovat uskomattoman ”tujuja”; suutuntuma on samanlainen, kuin jos söisi sokeritonta piparkakkutaikinaa. Omaan makuaistiini vetosi sekin, että kakut eivät ole mitenkään älyttömän makeita, vaan melko mietoja. Täyttäviä ne kyllä ovat: Jos koko rasian hotkaisee kerralla, niin tunnetta voisi parhaiten jäljitellä syömällä esimerkiksi kipollisen muurauslaastia.
 |
| Kore-wa kawai mochi-de su! |
Mochi-kakut ovat piristävä poikkeus usein ylimakeiden, länsimaisten leivonnaisten keskuudessa ja juuri tässä piilee niiden voima. Riisikakut tarjoavat totutusta poikkeavan makumaailman, joka on oikeasti vieläpä oikein hyväkin! Lisäksi näitä mutustelemalla voi toivoa pääsevänsä osaksi siitä erikoisuudesta ja kekseliäisyydestä, jota zipangulaiset omalla saarellaan panttaavat. Jos silti tuntuu, että ei pääse pelkkien mochien avulla tarpeeksi syvälle japanilaisuuden syvimpiin syövereihin, niin kannattaa sitten mussutuksen ohessa katsella vaikka vinksahtaneen feodaalilordi Bakatono-Saman seikkailua hyvin…erilaisella musiikkivideolla. Aiiiin!
HAJU: Kirpeä, erittäin hapan, irtokarkkimainen
MAKU: Marmeladimainen, hieman makea, hennon mustikkainen
Kokonaisarvosana: 5- /5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti