Organisointia

No terveeks!

Koska blogini on jo ylittänyt hektisessä ajassamme pitkältä tuntuvan puolen vuoden(!) iän ja arvosteltuja tuotteitakin on jo kertynyt kohta kolmisenkymmentä, niin päätin tehdä tänne pienen, lukemista ja etsimistä helpottavan muutoksen: Sivun oikeaan laitaan on nyt lisätty erillinen "Kategoriat" osio, jonka avulla on mahdollista helpommin löytää sivustolta arvostelun läpikäyneitä tuotteita. Ryhmittely on tehty karkeasti joko alkuperä-, tai valmistusmaan mukaan.

Ei mulla muuta, älkää tukehtuko nuudeleihin!

Yan Yan suklaadippipuikkokeksit

Pienten harhahyppelyiden jälkeen tuntuu hyvältä palata jälleen takaisin viralliseen Jännän ja Oudon kotimaahan, Japaniin. Vaikka japskit osaavat olla yleensä hyvin suorasukaisesti outoja, niin tämänkertainen tuote osoittaa, että kyseinen kansa osaa myös olla hyvin ovelaa ja piilottaa melko normaalin ulkokuoren alle kasapäin perverssiyttä ja kaksimielisyyttä!  Voiko tässä olla enää olematta nöyränä silkasta ihailusta ja kunnioituksesta?!

Päivän tuote irtosi, jälleen kerran, East Asia Martista, tuosta Tampereella sijaitsevasta outouden Shangri-Lasta. Kyseessä on jaappanilaisen Meiji Seika-yhtiön lisenssillä Singaporessa valmistama, dipattavia keksejä ja suklaakastiketta sisältävä Yan Yan pahvipurkki, jonka hinta oli rahwaan mieliksi tipautettu vain 1,60:n €uropen arvoiseksi. Ilmeisesti tällaiset pikkupurtavat ovat suuressa huudossa nousevan auringon maassa, ainakin päätellen lukuisista Meijin julkaisemista mainospaloista. Need I say more? Mutta sitten itse asiaan:

Värikkään ja houkuttelevan pakkauksen kyljessä kerrotaan kannen alta löytyvän pitkulaisia keksejä ja suklaakastiketta, joihin niitä olisi tarkoitus tökkiä ennen nauttimista. Ensimmäiset epäilyt tuotteen normaaliudesta heräsivätkin, kun paketissa kerrottiin dippitikkujen sisältävän ”fun wordseja”. Mitä ihmettä se tarkoitti!? Sex? Drugs? Rock’n roll? Ainoa keino oli avata rohkeasti kansi ja tarkistaa.

Yan Yan, straight from Japan!

Avaaminen tuotti heti kättelyssä pienoisen yllätyksen: Sisällä oli kaksi muovista koteloa, joista toisessa sijaitsivat siististi pakatut keksitikut ja toisessa erittäin tiiviin näköinen suklaakastike. Tähän asti normaaliuden illuusio kuitenkin pysyi vielä yllä, mutta kun dippitikut pääsivät lähempään tarkasteluun, mureni se kuin suomalaisten toivo kahdesta peräkkäisestä jääkiekon MM-kullasta

Mmm...

Tikkujen ”hauskat sanat” olivat todellakin hauskoja: Kyllä meinaan alkoi kaltaistani perusheteromiestä pelottaa, kun ensimmäisessä ruskeaan mönjään dipattavassa tikussa luki lause ”Lucky colour brown”! No, tungin ruskean tikun rohkeasti suukkiin ja katsoin, millaisia muita ohjeita Meiji-yhtiö halusi minulle jakaa. Seuraavana sain monipuolista ruokavaliota promoavan viestin ”Eat more carrots” ja se jälkeen erittäin moniselitteisen ”Mole in a hole”. Yhdessä tikussa luki lyhyen ytimekkäästi ”Starfish, starfish”, mikä sai minut jo epäilemään, että Charlie the Unicornilla on ollut psykedeeliset kavionsa pelissä tämän tuotteen kehittelyssä.

Jos tikkujen hämärät vihjailut ja kaksimielisyydet suljetaan pois, jää jäljelle suhteellisen tavanomainen keksi & suklaakastike –härdelli, joka maistuu itse asiassa aika hyvältä. Kastiketta on sen paksuuden vuoksi helppo dipata, eikä haittaa laisinkaan jos tekee kuten testaaja nro.2 ja kaataa koko komeuden sohvalle. Jämäkkä kastike pysyy lokerossaan jopa ääritilanteissa! Maultaan vehnäjauhokeksien ja suklaan yhdistelmä on oikein hyvä, pehmeän kastikkeen antaessa potkua hennon makeille keksitikuille. Tuotteen syöminen on myös siistiä ja helppoa, kiitos jämäköiden tikkujen. Himomättäjät saattavat pettyä siihen, että keksitikkuja on paketissa ainoastaan kymmenkunta, mutta itselleni olisi jo tuo määrä ollut yksin nautittuna melkeinpä liikaa, kiitos lähinnä suklaakastikkeen täyttävyydelle ja makeudelle. Jos siis haluat astua askeleen kohti japanilaisten kieroa mielenmaisemaa, käy hakemassa paketti näitä ja katso, mitä ohjeita elämääsi varten tikut antavat. Tämä tekele on myös aidosti ”etninen” eikä varmasti tule ihan kovin äkkiä vastaan suomalaisissa elintarvikeliikkeissä.

PS. Minua ei kannata syyttää sitten siitä, jos Yan Yanin mietelauseet saavat sinussa aikaan eksistentiaalisen kriisin, epävarmuuden omasta sukupuolisesta- ja seksuaalisesta suuntautumisesta tai halun lähteä suorittamaan pyhiinvaellusta Himalajalle. Sinua on varoitettu.Vakavasti.

HAJU: Makea, keksin ja suklaakastikkeen aromia

MAKU: Makea ja suklainen, pehmeä

Kokonaisarvosana: 4 / 5

Bad grammar is the smallesy problem with this product

2nd opinion:

"Pakkaus antaa odottaa enemmän, kuin mitä pakkauksen sisältä lopulta paljastuu. Herkullisen näköinen suklaakastike on kaikkea muuta kuin kastiketta—lähinnä levitettäväksi suklaatahnaksi määriteltävää kaakaovoita. Tikut maistuvat vain ja ainoastaan Marie-kekseille. Paremman puutteessa menettelee, mutta en näitä kyllä uudestaan ostaisi."

Turkkilainen makeinen manteleilla

Kuinka paljon yhteiskuntamme kannalta korvaamattomia asioita turkkilaiset ovatkaan saaneet aikaan lähimenneisyydessä:  Ilman heitä emme söisi riehakkaan illan jälkeistä, nuutunutta kebabannosta, emme ajaisi saksalaisilla, turkkilaisten siirtolaisten kokoamilla autoilla emmekä tekisi äidinkielellämme ylihintaisia basaarikauppoja Turkin länsirannikon lomarysissä. Natollakin olisi kovin ikävää Lähi-Idässä ilman tämän islamista kohta sata vuotta sitten maallistuneen ja suhteellisen länsimielisen valtakunnan reilunkokoista armeijaa. Näiden meille arkipäiväisten asioiden joukkoon liittyy tällä erää vielä yksi turkkilaisen sivistyksen lahja maailmalle. Se on nimellä ”Lokoum” tunnettu makeinen.

Lokoum ei ole ihan mikään tämän päivän trendikarkki, sillä sen historia ulottuu aina vuoteen 1776, jolloin eräs Istanbulilainen leipuri keksi mälvätä sokeria, vettä ja tärkkelystä yhteen saaden näin aikaan kyseisen, marmeladimaisen makeisen. Koska resepti oli näin yksinkertainen ei se ole vuosien saatossa kummoisia muutoksia kokenut ja  nyky-lokoum onkin periaatteessa aika lailla esi-isänsä tavoin koottu tekele.  Turkinkarkki on myös helposti muunneltavissa ja yleinen tapa onkin heittää marmeladikuution sisään manteleita makua antamaan. 

Näin sanoo herra Sebaot, eikun Sebahat: "Sinun tulee käyttämän tomusokeria minua syödessäsi!".

 

Oma rasialliseni Lokoumia irtosi vähän alta neljällä €ufratilla Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevasta Oriental Shopista, hämärien peruukkien ja vesipiippujen välistä. Kyllä, onnistuin kauheiden vieroitusoireiden hinnalla olemaan menemättä East Asia Martiin ja kokeilemaan jotakin uutta! Heti ensimmäiseksi pisti silmään paketin teksti, jossa oli enemmän englantia ja saksaa kuin turkkia. Valmistusmaakin oli hyvin kaukana osmanivaltakunnan sydämestä, rappiollisessa eurooppamyönteisten pedofiilien piilopaikassa nimeltään Belgia! Valmistajaksi oli merkitty Sebahat niminen pulju samaisesta pahuuden pesästä. Tarkemman analyysin jälkeen Belgia alkoi kuitenkin vaikuttaa varsin järkevältä paikalta valmistaa Turkinkarkkia, sillä aivan sen tuntumassa, Saksassa, asuu noin kolme miljoonaa turkkilaista, joiden joukossa tämä herkku varmasti tekee kauppansa. Mutta sitten itse asiaan, eli lähikontaktiin Lokoumin kanssa!

Ostamani rasia sisälsi useamman kymmenen kappaletta neliömäisiä marmeladinpaloja, joissa paketti lupasi myös olevan upotettuna manteleita. Ensimmäinen huomio tuotteesta oli, että kuorrutteena käytetyn tomusokerin suhteen ei ollut valmistaja pihtaillut: Varmaan neljännes paketin painosta tuli kyseisestä, kaikkialle leviävästä ja tarttuvasta valkoisesta jauheesta.  Koitin nuuhkia karkkeja, etsien jonkinlaista tuoksua, mutta se jäi tavoittamatta. Nenäni sen sijaan näytti siltä, kuin se olisi käväissyt keskiverron 70-luvun rockbändin backstagen ”virvokepöydällä”. Vaikka karkit eivät millekään haisseet, olivat ne yllättävän maukkaita. Marmeladimainen, pehmeä suutuntuma ja miedon makea maku sopivat yhteen kuin moskeija Istanbuliin ja keskellä ollut manteli antoi mukavaa kitkeryyttä makeuden keskelle. Ainoa valituksen sana kumpusi siitä, että pahuksen belgialaiset olivat ilmeisesti kärsineet pahasta mantelipulasta, sillä osasta marmeladineliöitä puuttui sattuma sisältä kokonaan!

Kerroinko jo, että näissä on tomusokeria?

Lokoum on hyvin turkkilainen tuote siinäkin mielessä, että kuten kebab, on tätäkin vaikea syödä ilman, että oma habitus tai lähiympäristö kärsii sotkusta ja roiskeista, kiitos ylenpalttisen tomusokerimäärän. Muutoin turkkilainen marmeladikarkki on ihan piristävä tuttavuus, jossa yhdistyvät varsin tutut maut vähän erilaisella tapaa yhteen sommiteltuna. Kannattaa kokeilla vaikka jälkiruokana tai vaikka sitten kahveekupin kanssa. Jos ystäväpiiristäsi löytyy kömpelöitä ihmisiä, niin karkilla on myös viihdearvoa: tarjoa lokoumia ja katso, kuinka onneton tunari sotkee itsensä valkoiseksi tomusokerista ja jää paikkoihin kiinni tahmaisista sormistaan! Hahaa!

 

HAJU: Eipä juuri minkäänlainen

MAKU: marmeladimainen, tomusokerinen, mantelinen, makeahko

Kokonaisarvosana: 4 / 5

Iki-olut

No heissan! Ratkesin sitten juomaan ja siitä seurauksena syntyikin sitten jälleen yksi nestemäistä nautintoainetta käsittelevä arvostelu. Varmasti osa arvon lukijoista ihmettelee, mitä kumman eksoottista ja outoa voi suomalaisten janoisille kurkuille niin tuikitutussa oluessa olla?  Mutta älkääpä peljätkö, sillä kun yhdistetään belgialaiseen oluenpanon perinteeseen nousevan auringon japanilaisten käyttämiä raaka-aineita, niin saadaan varmuudella aikaan jotakin aivan erilaista! 

Japanilaiset ovat olleet vuosisatojen ajan mestareita muun muassa teen valmistuksessa, joka on monimutkaisine seremonioineen hioutunut ajan kuluessa täydellisen pikkutarkaksi ja vivahteikkaaksi taidemuodoksi. Jostain kumman syystä oluen valmistuksessa sama kansa on jämähtänyt salierimaisen keskinkertaisuuden harmaaseen liejuun ja tarponut siellä kohta viimeiset parisataa vuotta. Todennäköisesti tästä johtuen joku belgialainen, oluesta pitävä japanifriikki sai päähänsä Tintin seikkailuita lukiessaan yhdistää kahden kulttuurin parhaita puolia yhdeksi, erikoiseksi tuotteeksi. Jotakuinkin tämänkaltainen aivosähköpurkauksen tuloksena syntyi sitten ”Iki”-niminen olut, jossa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yhdistyy perinteinen, vaalea lager-olut vihreään teehen ja yuzu-sitrushedelmään. Voiko tämänkaltainen, oluiden Frankenstein maistua millään tavoin siedettävältä, saati sitten hyvältä?

Japanilaista olutta suoraan Belgiasta!

 

Vastaus edelliseen on yksinkertaisen lyhyesti, että kyllä voi. Jostain kumman syystä belgialaiset ovat saaneet yhdessä aivan järjettömän kuuloisista asioista aikaan suhteellisen toimivan ja onnistuneen paketin. Raikkaan tuoksun saattelemana olut maistuu todella virkistävälle ja kevyen maltaiselle olematta silti kovinkaan pahasti vetinen. Etenkin  vehnäoluen ystävät ovat varmasti kuin kotonaan Iki:n parissa, sillä makua voisi parhaiten kuvailla sekoitukseksi vaaleaa lageria yhdistettynä vehnäolueen, johon yuzu antaa pikanttia sitruksisuutta ja vihreä tee jonkinlaista mietoa kitkeryyttä. Japanilaiseen henkeen sopivasti myös pullon ulkonäköön on kiinnitetty huomiota tekemällä siitä sisällön kanssa harmoninen, hillityn ja tyylikkään yksinkertainen. Tällä kertaa ei voi edes haukkua valmistajan nettisivuja oudoiksi tai epäinformatiivisiksi: Ikin sivusto on tyylikäs, selkeä, informatiivinen ja mielenkiintoinen. Jännänä yksityiskohtana yksi sivulla esitetyistä, Iki-olutta käsittelevistä ruokaresepteistä on suomalaisen kokin ja ravintolanpitäjä Tomi Björkin käsialaa. Oikeastaan ainoa suuri haittapuoli tässä oluessa on sen hinta. Suomalaisessa Prismassa tai Citymarketissa 0,33 litran vetoisen pullon hinta kipuaa paikasta riippumatta väkisin yli kolmen €zon. Testipullo löytyi Ideapark Lempäälän Prismasta ja maksoi todella suolaiset 3,40€. Vaikka Iki ihan hyvää pivoa onkin, on hinta-laatu –suhde silti hieman pakkasen puolella.

Lyhyen arvostelun lyhyenä loppukaneettina voisi sanoa, että belgialaiset ovat koittaneet selvästi iskeä kiinni markkinarakoon, joka on auennut pinnalla olevan Japani-innostuksen saattelemana. Mitään kovin japanilaista ei Ikissä nimen (tarkoittaa japaniksi ”elämää”, jollainen on myös pienellä osalla ruokablogeja kirjoittelevia ihmisiä) lisäksi juuri ole vaan kyseessä on paremminkin jonkinlainen fuusiotekele. Olutta koitetaan markkinoida myös terveellisenä ja luonnollisena vetoamalla siihen lisättyyn vihreään teehen ja yuzuun. Kenties joku tietämätön trendihipsteri voi tähänkin antioksidanttihuijaukseen sortua, mutta totuus on se, että eksotiikastaan huolimatta, kyseessä on silti loppujen lopuksi vain hieman keskimääräistä parempi vaalea ja kevyt lager.

 

HAJU: Raikas, sitruunainen

MAKU: Kevyen maltainen, sitrusmaisen kitkerä

Kokonaisarvosana:  4- / 5

*******************************************************************

2nd opinion:

Hyi, kaljaa.

Jes! Löytyihän se elämä vihdoinkin, suoraan kaupan oluthyllystä.

Karkkia, sidekalvo hiutale (Haw flake candy)

Etnisissä kaupoissa ja -ravintoloissa on usein läsnä eräs leimallinen ja hupaisa piirre: Väärinkäytetty ja väärinymmärretty Suomen kieli.  Niin hullulta kuin se kuulostaakin, antaa tämä ilmiö omasta mielestäni tietynlaista aitoutta ja uskottavuutta paikalle ja viestii samalla liikkeen olevan aivan todella ”etninen”, eikä mikään suomalaisten wannebeiden pystyttämä feikkipulju.

Feikkipuljuksi ei voi ainakaan Tampereen East Asia Martia kutsua, sillä sen verran railakas määrä, todennäköisesti Google Translatorin avulla söhellettyä, chinnisihiä sen tuotelappusista löytyy. Tällä erää arvostelussa onkin siis tuote, jonka suomalainen nimi oli kyseisessä kauppaliikkeessä ruokahalua herättävä ”Karkkia, sidekalvo hiutale”.  Varmasti herahtaa vesi kielelle ainakin sillä ainoalla, englantia taitamattomalla, kahdeksattakymmenettä käyvällä ja eläkepäiviään lokoisasti viettävällä rouvalla, joka uskaltautuu ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan juuri sitä erikoista kauppaa, joka on sattumalta tämän jokapäiväisen kauppareitin vierellä! Jos rouva osaisi englantia, voisi hän tulla kauppaan vielä toisenkin kerran, sillä lontooksi tuotteen nimi onkin sitten jo paljon järkeenkäypäisempi ”Haw flake candy”, joka lienee oikeasti suomeksi jotakuinkin ”Kiinanorapihlajakarkkia”. Jos hurjalta kuulostavan nimen yli pääsee, niin ainakaan hintaan ei ostopäätös kaadu, sillä pussillinen tätä herkkua maksaa laihialaisystävällisesti edellä mainitussa kauppalaitoksesssa ainoastaan 0,90 €ewokkia. Tarkastellaanpa nyt kuitenkin lähemmin, mitä kolikkopelirahoista luopumalla sitten omakseen saa.

Sidekalvo, karkkia, kiina, pussi, iho, kynsi, aurinko, jumala, iäisyys, universumi

Haw flakesit on pakattu muovipussiin, joka sisältää kymmenen kääröä, jotka puolestaan sisältävät itse tuotetta. Värikkäät paperikääröt, joihin hiutaleet on pakattu, näyttävät erehdyttävästi sytytyslangattomilta halpisilotulitteilta. Aivan varmana näitä väsätään samalla linjastolla, mistä tulevat myös jokauusivuotiset ilotulitteet Suomen rahwaalle räiskittäviksi. En yllättyisi, vaikka jostain paketista löytyisikin ihan ihka aito paukku karkkien seasta. Plussana hauraasta paperista seuraa erittäin helppo avattavuus. Valmistajasta ei pussin perusteella oikein ota selkoa, mutta se suattaapi olla tai olla olematta yritys nimeltään QINGZHOUSHIYOUMINGSHIPINCHANG (siis prikulleen noin siihen pussiin kirjoitettuna!). Toinen vaihtoehto löytyy heti edellisen alapuolelta nimellä QINGZHOUSHIYANGTIANSHANLU8888HAO. Välitöntä uskottavuus- ja ”bad ass” -plussaa yritykselle rapsahtaa nimessä olevista quadruplakaseista. Ei varmaan tule kovin suurena yllätyksenä, että firmalla ei ole minkäänlaisia nettisivuja. Mutta entäs sitten se tärkein, eli maku?

Uudenvuodenp...eikun karkkia!

 

Karkkien (tai paremminkin kuivattujen marjapuristepellettien) aromi on heti ensituntumasta alkaen miellyttävä. Mieleen tulevat väistämättä kuivatut rusinat tai luumut.  Lisäksi maussa on mukana häivähdys pihlajamaisen mukavaa kirpeyttä.  Makumaailma on monen suomalaisen kielen mielestä varmasti hyvin tuttu, varsinkin, jos varautuu heti alussa saamaan jonkinlaista kuivattua hedelmäsäilykettä, eikä varsinaista karkkia. Sen verran hyvän makuisia sidekalvohiutaleet olivat, että pakkaus hupeni ihan huomaamatta parin päivän aikana. Extreme-herkuttelijoillekin on tiedossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä pakkaukseen painettu englanninkielinen varoitus kertoo tuotteessa käytetyn väriaineen aiheuttavan lapsilla mahdollisesti käytös- ja keskittymishäiriöitä. Näitä sitten vaan ostelemaan ja testailemaan, kaikki  te pienet ES-energiajuomanarkkarit! 

Jos satutte joskus tätä tuotetta myyvään puljuun poikkeamaan, niin ostakaa pois ja maistakaa. Hinta ei vie konkurssiin ja makukin on oikein hyvä. Lisäksi voitte testata, onnistutteko olemaan nauramatta chinnisin ihmeellisen ja usein todella pahasti väärin kirjoitetun maailman avautuessa näköaistimienne eteen.

HAJU: Kuivattua luumua, hieman kirpeä

MAKU: Rusinainen, kuivaluumuinen, kirpeänmakeahko

Kokonaisarvosana: 3 ½ / 5