Iki-olut

No heissan! Ratkesin sitten juomaan ja siitä seurauksena syntyikin sitten jälleen yksi nestemäistä nautintoainetta käsittelevä arvostelu. Varmasti osa arvon lukijoista ihmettelee, mitä kumman eksoottista ja outoa voi suomalaisten janoisille kurkuille niin tuikitutussa oluessa olla?  Mutta älkääpä peljätkö, sillä kun yhdistetään belgialaiseen oluenpanon perinteeseen nousevan auringon japanilaisten käyttämiä raaka-aineita, niin saadaan varmuudella aikaan jotakin aivan erilaista! 

Japanilaiset ovat olleet vuosisatojen ajan mestareita muun muassa teen valmistuksessa, joka on monimutkaisine seremonioineen hioutunut ajan kuluessa täydellisen pikkutarkaksi ja vivahteikkaaksi taidemuodoksi. Jostain kumman syystä oluen valmistuksessa sama kansa on jämähtänyt salierimaisen keskinkertaisuuden harmaaseen liejuun ja tarponut siellä kohta viimeiset parisataa vuotta. Todennäköisesti tästä johtuen joku belgialainen, oluesta pitävä japanifriikki sai päähänsä Tintin seikkailuita lukiessaan yhdistää kahden kulttuurin parhaita puolia yhdeksi, erikoiseksi tuotteeksi. Jotakuinkin tämänkaltainen aivosähköpurkauksen tuloksena syntyi sitten ”Iki”-niminen olut, jossa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yhdistyy perinteinen, vaalea lager-olut vihreään teehen ja yuzu-sitrushedelmään. Voiko tämänkaltainen, oluiden Frankenstein maistua millään tavoin siedettävältä, saati sitten hyvältä?

Japanilaista olutta suoraan Belgiasta!

 

Vastaus edelliseen on yksinkertaisen lyhyesti, että kyllä voi. Jostain kumman syystä belgialaiset ovat saaneet yhdessä aivan järjettömän kuuloisista asioista aikaan suhteellisen toimivan ja onnistuneen paketin. Raikkaan tuoksun saattelemana olut maistuu todella virkistävälle ja kevyen maltaiselle olematta silti kovinkaan pahasti vetinen. Etenkin  vehnäoluen ystävät ovat varmasti kuin kotonaan Iki:n parissa, sillä makua voisi parhaiten kuvailla sekoitukseksi vaaleaa lageria yhdistettynä vehnäolueen, johon yuzu antaa pikanttia sitruksisuutta ja vihreä tee jonkinlaista mietoa kitkeryyttä. Japanilaiseen henkeen sopivasti myös pullon ulkonäköön on kiinnitetty huomiota tekemällä siitä sisällön kanssa harmoninen, hillityn ja tyylikkään yksinkertainen. Tällä kertaa ei voi edes haukkua valmistajan nettisivuja oudoiksi tai epäinformatiivisiksi: Ikin sivusto on tyylikäs, selkeä, informatiivinen ja mielenkiintoinen. Jännänä yksityiskohtana yksi sivulla esitetyistä, Iki-olutta käsittelevistä ruokaresepteistä on suomalaisen kokin ja ravintolanpitäjä Tomi Björkin käsialaa. Oikeastaan ainoa suuri haittapuoli tässä oluessa on sen hinta. Suomalaisessa Prismassa tai Citymarketissa 0,33 litran vetoisen pullon hinta kipuaa paikasta riippumatta väkisin yli kolmen €zon. Testipullo löytyi Ideapark Lempäälän Prismasta ja maksoi todella suolaiset 3,40€. Vaikka Iki ihan hyvää pivoa onkin, on hinta-laatu –suhde silti hieman pakkasen puolella.

Lyhyen arvostelun lyhyenä loppukaneettina voisi sanoa, että belgialaiset ovat koittaneet selvästi iskeä kiinni markkinarakoon, joka on auennut pinnalla olevan Japani-innostuksen saattelemana. Mitään kovin japanilaista ei Ikissä nimen (tarkoittaa japaniksi ”elämää”, jollainen on myös pienellä osalla ruokablogeja kirjoittelevia ihmisiä) lisäksi juuri ole vaan kyseessä on paremminkin jonkinlainen fuusiotekele. Olutta koitetaan markkinoida myös terveellisenä ja luonnollisena vetoamalla siihen lisättyyn vihreään teehen ja yuzuun. Kenties joku tietämätön trendihipsteri voi tähänkin antioksidanttihuijaukseen sortua, mutta totuus on se, että eksotiikastaan huolimatta, kyseessä on silti loppujen lopuksi vain hieman keskimääräistä parempi vaalea ja kevyt lager.

 

HAJU: Raikas, sitruunainen

MAKU: Kevyen maltainen, sitrusmaisen kitkerä

Kokonaisarvosana:  4- / 5

*******************************************************************

2nd opinion:

Hyi, kaljaa.

Jes! Löytyihän se elämä vihdoinkin, suoraan kaupan oluthyllystä.