Kuinka paljon yhteiskuntamme kannalta korvaamattomia asioita
turkkilaiset ovatkaan saaneet aikaan lähimenneisyydessä: Ilman heitä emme söisi riehakkaan illan
jälkeistä, nuutunutta kebabannosta, emme ajaisi saksalaisilla, turkkilaisten
siirtolaisten kokoamilla autoilla emmekä tekisi äidinkielellämme ylihintaisia
basaarikauppoja Turkin länsirannikon lomarysissä. Natollakin olisi kovin ikävää
Lähi-Idässä ilman tämän islamista kohta sata vuotta sitten maallistuneen ja
suhteellisen länsimielisen valtakunnan reilunkokoista armeijaa. Näiden meille
arkipäiväisten asioiden joukkoon liittyy tällä erää vielä yksi turkkilaisen
sivistyksen lahja maailmalle. Se on nimellä ”Lokoum” tunnettu makeinen.
Lokoum ei ole ihan mikään tämän päivän trendikarkki, sillä
sen historia ulottuu aina vuoteen 1776, jolloin eräs Istanbulilainen leipuri
keksi mälvätä sokeria, vettä ja tärkkelystä yhteen saaden näin aikaan kyseisen,
marmeladimaisen makeisen. Koska resepti oli näin yksinkertainen ei se ole
vuosien saatossa kummoisia muutoksia kokenut ja
nyky-lokoum onkin periaatteessa aika lailla esi-isänsä tavoin koottu
tekele. Turkinkarkki on myös helposti
muunneltavissa ja yleinen tapa onkin heittää marmeladikuution sisään manteleita
makua antamaan.
Näin sanoo herra Sebaot, eikun Sebahat: "Sinun tulee käyttämän tomusokeria minua syödessäsi!". |
Oma rasialliseni Lokoumia irtosi vähän alta neljällä
€ufratilla Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevasta Oriental Shopista, hämärien peruukkien ja vesipiippujen välistä.
Kyllä, onnistuin kauheiden vieroitusoireiden hinnalla olemaan menemättä East
Asia Martiin ja kokeilemaan jotakin uutta! Heti ensimmäiseksi pisti silmään
paketin teksti, jossa oli enemmän englantia ja saksaa kuin turkkia. Valmistusmaakin
oli hyvin kaukana osmanivaltakunnan sydämestä, rappiollisessa
eurooppamyönteisten pedofiilien piilopaikassa nimeltään Belgia! Valmistajaksi
oli merkitty Sebahat niminen pulju
samaisesta pahuuden pesästä. Tarkemman analyysin jälkeen Belgia alkoi kuitenkin
vaikuttaa varsin järkevältä paikalta valmistaa Turkinkarkkia, sillä aivan sen
tuntumassa, Saksassa, asuu noin kolme miljoonaa turkkilaista, joiden joukossa
tämä herkku varmasti tekee kauppansa. Mutta sitten itse asiaan, eli
lähikontaktiin Lokoumin kanssa!
Ostamani rasia sisälsi useamman kymmenen kappaletta
neliömäisiä marmeladinpaloja, joissa paketti lupasi myös olevan upotettuna
manteleita. Ensimmäinen huomio tuotteesta oli, että kuorrutteena käytetyn
tomusokerin suhteen ei ollut valmistaja pihtaillut: Varmaan neljännes paketin
painosta tuli kyseisestä, kaikkialle leviävästä ja tarttuvasta valkoisesta
jauheesta. Koitin nuuhkia karkkeja,
etsien jonkinlaista tuoksua, mutta se jäi tavoittamatta. Nenäni sen sijaan
näytti siltä, kuin se olisi käväissyt keskiverron 70-luvun rockbändin
backstagen ”virvokepöydällä”. Vaikka karkit eivät millekään haisseet, olivat ne
yllättävän maukkaita. Marmeladimainen, pehmeä suutuntuma ja miedon makea maku
sopivat yhteen kuin moskeija Istanbuliin ja keskellä ollut manteli antoi
mukavaa kitkeryyttä makeuden keskelle. Ainoa valituksen sana kumpusi siitä,
että pahuksen belgialaiset olivat ilmeisesti kärsineet pahasta mantelipulasta,
sillä osasta marmeladineliöitä puuttui sattuma sisältä kokonaan!
Kerroinko jo, että näissä on tomusokeria? |
Lokoum on hyvin turkkilainen tuote siinäkin mielessä, että
kuten kebab, on tätäkin vaikea syödä ilman, että oma habitus tai
lähiympäristö kärsii sotkusta ja roiskeista, kiitos ylenpalttisen
tomusokerimäärän. Muutoin turkkilainen marmeladikarkki on ihan piristävä
tuttavuus, jossa yhdistyvät varsin tutut maut vähän erilaisella tapaa yhteen
sommiteltuna. Kannattaa kokeilla vaikka jälkiruokana tai vaikka sitten
kahveekupin kanssa. Jos ystäväpiiristäsi löytyy kömpelöitä ihmisiä, niin
karkilla on myös viihdearvoa: tarjoa lokoumia ja katso, kuinka onneton tunari
sotkee itsensä valkoiseksi tomusokerista ja jää paikkoihin kiinni tahmaisista
sormistaan! Hahaa!
HAJU: Eipä juuri minkäänlainen
MAKU: marmeladimainen, tomusokerinen, mantelinen, makeahko
Kokonaisarvosana: 4 / 5
Täällä yksi, joka tykkää lokumista! Käsittääkseni se on usein maustettu pinjanpihkalla, mutta ruusuistakin olen maistanut. Ruususta tulee hauska saippuamainen aromi.
VastaaPoistaPitääpä koittaa löytää ja maistaa myös tuota ruusuaromistakin mallia, kuulostaa sen verran jännältä. Kiitoksia lisäinfosta! :)
PoistaSMK