Intialainen mysteeripussi

Oli synkkä ja myrskyinen syysyö. Kylmä sade, kuin suuttuneen sääjumalan ruoska, vihmoi armotta mustaa asfalttia josta heijastui kaupungin liikkeiden ja lamppujen kolkko valo. Kaksi mustaa hahmoa, öisen kaupungin aavetta, seisoi syrjäisen kadun varrella. Märkä ja ruosteinen katulyhty ei valaissut kummankaan kasvoja. Toinen hahmoista nyökkäsi kysyvästi, johon toinen vastasi raottamalla pitkän takkinsa helmaa. Sanoja ei tarvittu. Pieni, nuhjaantunut, kovia valkoisia palasia sisältävä muovipussi vaihtoi omistajaa silmänräpäytystäkin nopeammin. Piiskaava sade peitti tapahtuman kylmänkostean viittansa suojiin.

Näiden jännittävän dramaattisten tuokiokuvien parista onkin luontevaa siirtyä itse tämänkertaiseen asiaan, joka on…niin, joka on hämäräperäinen pussi kovia valkoisia palasia intialaisesta katukaupasta. Kuka ne on valmistanut? Mistä ne ovat peräisin? Mitä ne ylipäätään ovat? Onko Jumalaa olemassa? Paljonko on monta? Näihin kysymyksiin emme todennäköisesti tule saamaan koskaan vastausta. Kutsun siis tuotetta sitä parhaiten kuvaavalla nimellä ”Intialainen mysteeripussi”. Tosielämässä pussi ei kulkeutunut käsiini yllämainitunkaltaisten, GTA4:stä tuttujen vaiheiden kautta, vaan sen toi haltuuni eräs Intiassa toiminut ja työskennellyt reppumatkaajaystäväni. Hänelle pussukan myynyt kauppias oli kertonut tavaran olevan ainetta, jota pureskellaan ruoan päälle hengityksen raikastamiseksi. Mutta eipä muuta kuin Punjabin pussi auki ja kokeilemaan lähteekö maksa, munuaiset vaiko kenties molemmat!

Poliisi-TV:n lavastama tilanne

Ensinnä keittiösaksien aukileikkaaman pussin sisältöön tutustui nenäni, jonka mielestä hajua voisi kuvailla sahanpurun ja pähkinöiden sekoitukseksi. Varsinainen yllätys oli kuitenkin luvassa, kun olin uskaltanut heittää hyppysellisen norsuluun värisiä palasia suuhuni. Ensipuraisu oli kirjaimellisesti lähestulkoon halkaista hampaani! Palaset olivat kivikovia ja maistuivat hieman kitkerälle saippualle. Mitään raikastavaa vaikutusta näillä ei ainakaan omassa kidassani tuntunut olevan ja jauhettuani puisevia palasia jokusen tuokion, päätin valita pelkurin tien ulos tästä taistelusta ja sylkäisin ne roskiksen syövereihin. Toinen testikerta paria päivää myöhemmin johti, joskin pidemmän (ainakin vartin!) jauhamisen jälkeen, aivan samaan lopputulokseen. On vaikeaa kuvata sanoin, miten kovia pussin sisältämät palat ovat, mutta jonkinlainen kiven ja puun välimuoto on varmasti aika lähellä todellisuutta.

En ole vieläkään varma, mitä suuhuni laitoin, mutta lyhyen salapoliisintyön tuloksena arvelen pussin sisältävän paloiteltua betelpähkinää, joka toimii, ja jota käytetään ilmeisesti suurin piirtein kahvin veroisena stimulanttina suuressa osassa Kaakkois-Aasiaa. Mitään kovin rajua trippiä ei pähkinä ainakaan itselleni aiheuttanut, ehkä korkeintaan jollakin tavoin ”lämmittävän” tunteen ympäri kroppaa. Hengityksen raikastumista en havainnut (eikä myöskään testihamsterina mukana ollut rakas vaimoni), suuhun jäi ainoastaan kitkerä, kuin saippuasta lähtöisin ollut maku.

Nam, maitohampaita pussissa!

Tästä artikkelista tui nyt hieman lyhyt johtuen sitä, että mysteeripussista ei yksinkertaisesti vain ole enempää sanottavaa. Jos jollakulla on itseäni parempaa tietoa siitä, mitä pussin sisältämä pähkinämäinen, mutta kivikova rouhe on, niin kerro, herrajumala sentään, se minulle ja muillekin! Voit samalla myös kertoa, tuleeko seuraavassa työpaikan huumetestissä positiivinen tulos…

HAJU:  Pähkinäinen, saippuamainen 

MAKU: Saippuamainen, kitkerä

Kokonaisarvosana:   1- / 5

Saiskos olla pienet testit?