sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kookosjuoma

Koska tammikuu oli tipaton, niin sitten vastapainoksi täällä Eksoottisten Eväiden puolella ei helmikuussa mitään muuta tehdäkään kuin juodaan. Välissä tosin ilmestyy silloin tällöin aina jokunen tuotearvostelukin.

Viimekertaisen linnunpesäcocktailin jälkeen tuskin on enää mahdollista löytää paperilla epäilyttävämpää juomaa, mutta ainakin erikoisemman, tai edes jonkin, makuisia nesteitä luulisi etnisillä markkinoilla olevan pilvin pimein.

Tällä kertaa mukaan tarttunut pimeä pullo oli Singaporelaiseen suuryhtiöön kuuluvan Sagikon valmistama kookosjuoma. Thaimaalaisen proletariaatin hiellä ja työstä känsöittyneillä käsillä tuottama juoma maksoi East Asia Martissa saman verran kuin yhdysvaltalaisen hampurilaisravintolan kovasti televisiossa mainostama juustohamppari. On kyllä sinällään uskomatonta, että Thaimaassa valmistettua, puolen maailman ja ties kuinka monen välikäden kautta Suomeen roudattua juomaa voidaan myydä tällä hinnalla! Todennäköisesti thaimaalaiset työntekijät eivät saakaan lainkaan palkkaa, vaan he päinvastoin maksavat omasta pussistaan, että näitä euron kookoksia saadaan matkaan maailman toreille, turuille ja etniskaupoille.

Jookoskookos?


Meidät suomalaiset on lapsesta pitäen opetettu siihen, että metallisessa tölkissä oleva juoma voi maistua joko:

a) oluelta

b) makealta

Tämä kaava on osoittautunut jo moneen kertaan pohjoismaisten makunystyröideni Akilleen kantapääksi ja niin kävi jo kosolti karttuneesta kokemuksesta huolimatta tälläkin kertaa. Sen verran on harmaisiin aivosoluihini jo tallentunut tietoa, että tölkkiä avatessa havaittu sihahtamattomuus ei enää yllättänyt. Eivät ole aasialaiset hiilihappokansaa. Sen sijaan haju ja maku olivatkin sitten jotain sellaista, mihin ei rajoittunut mielikuvitukseni ollut minua osannut valmistaa millään tavoin…
Jos kokemukset kookoksesta rajoittuvat bounty-suklaapatukkaan ja kakkujen päällä käytettävään rouheeseen, niin takaan, että Sagikon kookosjuoma vaikuttaa makuaisteihin kuin Vladimir Klitshkon nyrkki vastustajan naamatauluun. Kauniin värikkääseen purkkiin säilötty neste nimittäin ei maistu lainkaan makealta, vaan lähinnä aamiaispöydässä lämpimään maitoon sulaneilta riisimuroilta. Maussa ei siis ole tippaakaan sektorille ”makea” menevää aromia, vaan lähinnä suolaista maitomaisuutta. Koko komeus tuoksuu parilla sanalla kuvattuna kitkerän ummehtuneelle. Nesteeseen on lisätty uiskentelemaan vielä kourallinen vaaleita kookoksenpaloja, jotka eivät tosin itsessään maistu juuri miltään, mutta lisäävät taas asteen verran jännyyttä kokonaisuuden koostumukseen. 

Tämä alkaa jo kuulostaa kliseeltä, mutta maku ei ole taaskaan paha, mutta todella (siis TODELLA) erilainen siitä, mitä keskiverto finne on tottunut tölkeistä suuhunsa kippailemaan. Tämän tuotteen aromimaailma oli suurin piirtein sitä, mille ennakkoluuloinen alitajuntani kuvitteli mauttomaksi osoittautuneen linnunpesäjuoman maistuvan. Jos makeat juomat eivät niin kuin noin yleensäkään nappaa, niin siinä tapauksessa tämä neste voi maistua jopa ihan hyvältä.

 
HAJU: Kitkerä, tunkkainen, ummehtunut
MAKU: Rice Krispiesmäinen vähän paahtunut, suolainen, maitomainen

Kokonaisarvosana: 3- / 5


Ristus! Siilikin lähti karkuun!


2nd opinion
Tämäkin tuote paitsi klimppinen, myös jälleen hieman frezzamoccamainen. Murokuvaus ei myöskään ole kaukaa haettu.  Maistuu ja tuoksuu lähinnä jo lämminneessä maidossa pidempään uiskennelleilta riisimuroilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti