Old Jamaica –inkivääriolut

Praise da Jah!

Vaikka kylmä sota loppuikin jo pari vuosikymmentä takaperin, eikä idästä länteen loikkaaminen ole enää muodissa, niin aion silti ylittää kulinaristisen rautaesiripun ja siirtyä hetkeksi itäisestä maailmanosasta täysin toisaalle. Tällä erää osoittaakin siis kompassinneula suoraan länteen, kohti Jamaikan saaren ganjankatkuisia ja reggaen hyväilemiä rantoja. Näiltä auringonlaskun hiekoilta saapuu juoma nimeltä Old Jamaica –inkivääriolut.

Näin alkuun kaikille absolutisteille, tai muuten vain sivistymättömille tiedoksi, että modernilla inkiväärioluella (ginger beer) ei ole mitään tekemistä oluen kanssa, eikä se yleensä sisällä tippaakaan alkoholia. Toisin oli asia silloin, kun tämän hiilihappovedestä, inkivääristä ja sokerista valmistetun juoman  esimuoto kehitettiin, ilmeisesti Pohjois-Amerikkaan tulleiden siirtolaisten toimesta, joskus 1800-luvun puolessa välissä. Old Jamaica jatkaa kuitenkin omalla tavallaan näitä pitkänkunniakkaita perinteitä ja siinä käytetyn inkiväärin väitetään olevan laadukasta ja tulista Jamaikalaista sorttia. We’ll see about dat…

Ei ole helmikuinen Suomi Jamaika, ei sitten millään.

 

Ostin oman purkkini Old Jamaicaa East Asia Martista, mutta tätä juomaa olen nähnyt ihan kotoisten K-markettienkin hyllyillä. Ensiksi mainitun mestan etuna on, huolimatta siitä, että peruskoulun maantiedon tunneilla hereillä olleena tiedän Jamaikan sijaitsevan aivan jossain muualla, kuin Itä-Aasiassa, edullisuus, sillä tämäkin purtilo maksoi ainoastaan 1,20 markankorvaajaa ja tarttui käteeni ollessani tsekkailemassa hovihankkijaliikkeeni hyllyjä uuden ja oudon tavaran toivossa. Edes poliisin läsnäoloa ei tarvinnut olan yli kuikuilla, sillä tuoteseloste kertoi, että pössyttelystään kuulut jamaikalaiset eivät ainakaan tähän tuotteeseen olleet lisänneet minkäänlaisia ”yrttejä” makua antamaan. Syy tälle on varmasti siinä, että pahan Babylonin edustajana toimiva Guinness on kohta toistakymmentä vuotta sitten ostanut osake-enemmistön valmistajana tomivasta jamaikalaisyritys Desnoes & Geddesistä.

Ero aasialaisiin juomiin paljastuu heti purkkia avatessa. Tällä kertaa kuuluu kova sihahdus, joka kertoo ammattilaisen harjaantuneelle korvalle hiilihappojen välittömästä läsnäolosta. Purkista nenää hyväilemään kihoaa tuoreen inkiväärin freesi tuoksu. Suutuntuma on limonaatimaisen tuttu ja muistuttaa läheisesti Spritea tai 7upia. Erona näihin on kuitenkin inkivääri, jonka jälkimaku polttelee sopivan mukavasti kitalakea ja antaa vahvan sekä omaleimaisen säväyksensä juomalle. Muutoin juoman yleisilme oli länsimaisen makea; sokerin käyttöä olisivat limpparitehtaan sedät ja tädit voineet jättää jopa jonkin verran vähemmälle. Joka tapauksessa Old Jamaican oli pitkästä aikaa jollakin tavalla tuttu, mutta silti piristävän erilainen juoma, joka virkisti sekä mieltä, että kehoa raikkaalla ja inkiväärisellä maullaan tropiikin lämmön korvikkeena toimineen saunareissun päälle. Ja jälleen kerran on otettava se riski, että Päivi Räsänen ei pidä blogistani ja todettava, että kyllä tämä menisi pohjana jonkinlaiselle alkomahoolipitoiselle drinkillekin. Itse asiassa juoman valmistaja sitä dekadentin rappiolliseen henkeen sellaiseen käyttöön suositteleekin!

Vastuuttoman mainonnan uhri

 

Kas noin, nyt on Eksoottisten Eväiden syömätön helmikuu ylimääräistä päiväänsä myöten paketissa ja seuraavassa arvostelussa onkin sitten vuorossa jälleen jotakin sellaista outoa, joka antaa töitä myös purukalustolle! Lopussa vielä perinteiseen tapaan pisteet ja testaaja kakkosen vastahankainen mielipide.

HAJU: Inkiväärinen, raikas

MAKU: Vahvasti inkiväärinen, raikas, makea, sitruunainen

Kokonaisarvosana: 4 1/2  / 5

*******************************************************************

2nd opinion:

Aika mitäänsanomaton, maistuu lähinnä inkiväärille. Äklönmakea, Haisee vessanraikastimelle. Oho, tässähän on hiilihappoa!