keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Turkkilainen makeinen manteleilla


Kuinka paljon yhteiskuntamme kannalta korvaamattomia asioita turkkilaiset ovatkaan saaneet aikaan lähimenneisyydessä:  Ilman heitä emme söisi riehakkaan illan jälkeistä, nuutunutta kebabannosta, emme ajaisi saksalaisilla, turkkilaisten siirtolaisten kokoamilla autoilla emmekä tekisi äidinkielellämme ylihintaisia basaarikauppoja Turkin länsirannikon lomarysissä. Natollakin olisi kovin ikävää Lähi-Idässä ilman tämän islamista kohta sata vuotta sitten maallistuneen ja suhteellisen länsimielisen valtakunnan reilunkokoista armeijaa. Näiden meille arkipäiväisten asioiden joukkoon liittyy tällä erää vielä yksi turkkilaisen sivistyksen lahja maailmalle. Se on nimellä ”Lokoum” tunnettu makeinen.

Lokoum ei ole ihan mikään tämän päivän trendikarkki, sillä sen historia ulottuu aina vuoteen 1776, jolloin eräs Istanbulilainen leipuri keksi mälvätä sokeria, vettä ja tärkkelystä yhteen saaden näin aikaan kyseisen, marmeladimaisen makeisen. Koska resepti oli näin yksinkertainen ei se ole vuosien saatossa kummoisia muutoksia kokenut ja  nyky-lokoum onkin periaatteessa aika lailla esi-isänsä tavoin koottu tekele.  Turkinkarkki on myös helposti muunneltavissa ja yleinen tapa onkin heittää marmeladikuution sisään manteleita makua antamaan. 

Näin sanoo herra Sebaot, eikun Sebahat: "Sinun tulee käyttämän tomusokeria minua syödessäsi!".
 
Oma rasialliseni Lokoumia irtosi vähän alta neljällä €ufratilla Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevasta Oriental Shopista, hämärien peruukkien ja vesipiippujen välistä. Kyllä, onnistuin kauheiden vieroitusoireiden hinnalla olemaan menemättä East Asia Martiin ja kokeilemaan jotakin uutta! Heti ensimmäiseksi pisti silmään paketin teksti, jossa oli enemmän englantia ja saksaa kuin turkkia. Valmistusmaakin oli hyvin kaukana osmanivaltakunnan sydämestä, rappiollisessa eurooppamyönteisten pedofiilien piilopaikassa nimeltään Belgia! Valmistajaksi oli merkitty Sebahat niminen pulju samaisesta pahuuden pesästä. Tarkemman analyysin jälkeen Belgia alkoi kuitenkin vaikuttaa varsin järkevältä paikalta valmistaa Turkinkarkkia, sillä aivan sen tuntumassa, Saksassa, asuu noin kolme miljoonaa turkkilaista, joiden joukossa tämä herkku varmasti tekee kauppansa. Mutta sitten itse asiaan, eli lähikontaktiin Lokoumin kanssa!

Ostamani rasia sisälsi useamman kymmenen kappaletta neliömäisiä marmeladinpaloja, joissa paketti lupasi myös olevan upotettuna manteleita. Ensimmäinen huomio tuotteesta oli, että kuorrutteena käytetyn tomusokerin suhteen ei ollut valmistaja pihtaillut: Varmaan neljännes paketin painosta tuli kyseisestä, kaikkialle leviävästä ja tarttuvasta valkoisesta jauheesta.  Koitin nuuhkia karkkeja, etsien jonkinlaista tuoksua, mutta se jäi tavoittamatta. Nenäni sen sijaan näytti siltä, kuin se olisi käväissyt keskiverron 70-luvun rockbändin backstagen ”virvokepöydällä”. Vaikka karkit eivät millekään haisseet, olivat ne yllättävän maukkaita. Marmeladimainen, pehmeä suutuntuma ja miedon makea maku sopivat yhteen kuin moskeija Istanbuliin ja keskellä ollut manteli antoi mukavaa kitkeryyttä makeuden keskelle. Ainoa valituksen sana kumpusi siitä, että pahuksen belgialaiset olivat ilmeisesti kärsineet pahasta mantelipulasta, sillä osasta marmeladineliöitä puuttui sattuma sisältä kokonaan!

Kerroinko jo, että näissä on tomusokeria?

Lokoum on hyvin turkkilainen tuote siinäkin mielessä, että kuten kebab, on tätäkin vaikea syödä ilman, että oma habitus tai lähiympäristö kärsii sotkusta ja roiskeista, kiitos ylenpalttisen tomusokerimäärän. Muutoin turkkilainen marmeladikarkki on ihan piristävä tuttavuus, jossa yhdistyvät varsin tutut maut vähän erilaisella tapaa yhteen sommiteltuna. Kannattaa kokeilla vaikka jälkiruokana tai vaikka sitten kahveekupin kanssa. Jos ystäväpiiristäsi löytyy kömpelöitä ihmisiä, niin karkilla on myös viihdearvoa: tarjoa lokoumia ja katso, kuinka onneton tunari sotkee itsensä valkoiseksi tomusokerista ja jää paikkoihin kiinni tahmaisista sormistaan! Hahaa!

 
HAJU: Eipä juuri minkäänlainen
MAKU: marmeladimainen, tomusokerinen, mantelinen, makeahko

Kokonaisarvosana: 4 / 5

2 kommenttia:

  1. Täällä yksi, joka tykkää lokumista! Käsittääkseni se on usein maustettu pinjanpihkalla, mutta ruusuistakin olen maistanut. Ruususta tulee hauska saippuamainen aromi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä koittaa löytää ja maistaa myös tuota ruusuaromistakin mallia, kuulostaa sen verran jännältä. Kiitoksia lisäinfosta! :)

      SMK

      Poista