Dorayaki -japanilainen pannukakku

Miten ystävämme japanilaiset saavat jopa kaikkein arkisimmatkin asiat näyttämään tietyllä tapaa harmonisilta ja tyylikkäiltä? Nyt täydellisyys on saatu ulottumaan jopa pannukakkuihin saakka.

Kun suomalainen sanoo notta ”pannari” niin mieleen tulee ensimmäisenä pellillisestä uunissa paistettua vehnäjauholevyä leikattu, neliön muotoinen pala äänieristelevylle maistuvaa mättöä. Japanialaiset eivät moiselle barbarialle ole ikinä lämmenneet ja niinpä idän saarivaltakunnassa päätettiin pistää pannarin kaava uusiksi. Tämän aivomyrskyn seurauksena syntyi kyseisestä herkusta nipponilainen versio: Dorayaki. Ulkonäöltään tämä pannukakkua ei muistuta sitten lainkaan länsimaista serkkuaan, sen sijaan ulkonäöllinen sukulaisuussuhde Les Arcs d’or:in perushampurilaiseen on hämmästyttävän selvä.

Warning! Objects may actually be smaller than they appear in pictures.

Oli onni, että onnistuin bongaamaan pannaripurilaisen East Asia Martin laajojen hyllyköiden kätköistä siitä huolimatta, että olin jättänyt silmälasit kotiin. Kyllä, löytämäni dorayaki on PIENI. Puissaltin kukkarostani tiskille jotakuinkin parin €lder Scrollsin verran ja näin vaihtoi maailman pienin pannukakkuhampurilainen omistajaa. 

Kotona pääsin syventymään ostokseeni vihdoin hieman paremmin. Läpinäkyvän muovikelmun suojelema dorayaki näytti todellakin melko vaatimattomalta, lähestulkoon olemassaoloaan häpeävältä tekeleeltä kädelläni. Koruttomaan muovikääreeseen liimatusta tuoteselosteesta paljastui heti karmiva totuus tuotteen alkuperästä: Vaikka valmistaja oli japskimaisen vakuuttavalta kuullostava Wagashi Ltd., niin valmistusmaaksi oli Japanin sijaan merkitty astetta läheisempi saarivaltakunta, Englanti! No, ehkä japanilaiset olivat vain ulkoistaneet valmistuksen kyseiseen kehitysmaahan, jossa pannukakuista on heitä enemmän perinteitä ja tietämystä…Paljon muuta pakkaus ei sitten kertonutkaan, paitsi, että dorayaki säilyy varmaan ikuisesti, koska mistään ei löytynyt ”parasta ennen” –päiväystä. Tosin jos tuotteessa kiinni ollut, epämääräinen tarralappu oli kyseinen päiväys, olisi nauttimani dorayaki mennyt vanhaksi vuonna 2161.

On se...pieni

Epämääräinen pannari ei aiheuttanut maisteluvaiheessa mitään hirvittävän suurta kulttuurishokkia: Dorayaki maistuu aika pitkälle pehmeältä pannarilta, jonka sisässä oli tässä tapauksessa reilu kerros äkkimakeaa suklaatahnaa. Maku on miellyttävän pehmeä, mutta ymmärrettävästi myös samalla aika teollinen. Jos pannari näytti alussa säällittävän pieneltä, muuttui näkemys nopeasti sitä syödessä: mieletön makeus ja suklaalevitteen raskaus sai pienenkin plätyn tuntumaan vähintään pari kertaa todellista suuremmalta! Ei tämä mitään pahaa ollut, mutta hintaansa nähden ei leivonnainen mitään hallelujaa-elämyksiä herättänyt. Täytyy kumminkin muistaa, että näin teollinen ja epäluonnollinen tuote tuskin maistuu lähellekään siltä, miltä vastapaistettu dorayaki, joten siihen nähden oli Wagashin tuote ihan miellyttävä tuttavuus. Jos olette kuivakoihin suomalaispannareihin pettyneitä, niin ostakaa kokeeksi tällainen. Eturuoaksi voi vetää vaikka sitten sen euron juuston.

HAJU:    Teollinen kakku, E-koodi.

MAKU:   Makea, maitosuklainen, pehmeä, E-koodi

Kokonaisarvosana:  3 1/2  /  5

"Jarmo, mikä toi on? " "Euron juusto, eikun dorayaki!" "WAAAAUUUU!"