Krupuk Udang Warna (Katkarapukeksi)

Pidätkö katkaravuista? Pidätkö pakkauslastuista? Pidätkö fantasiakääpiöiden puhumasta kielestä? Jos vastasit kaikkiin ”kyllä”, niin nyt on mahdollista kokea tukuittain elämyksiä pienellä vaivalla, kätevästi kotikeittiön ääressä!

Jo ylimuistoisista ajoista asti, ovat maan alla ja vuorien uumenissa asuvat kääpiöt olleet tunnettuja paitsi verrattomista insinööritaidoistaan, kullanhimostaan, mieltymyksestään piipputupakkaan, liharuokiin ja tummaan olueen, niin myös kyvyistään valmistaa maittavia snacksejä parin simppelin raaka-aineen avulla. Tapiokajauhoja, vettä ja katkarapuja yhdistämällä saadaan aikaan lastuja, jotka sitten jätetään aurinkoon kuivumaan. Se, miten vuorten uumeniin ja maan alle saadaan aurinkoa ja katkarapua jää meiltä ihmisrodun tietämättömiltä edustajilta pimentoon todennäköisesti ikuisiksi ajoiksi. Kun lastut ovat kuivuneet, ne pakataan läpinäkyvästä muovista tehtyihin pusseihin ja myydään kauppiaille, kuten Tampereen East Asia Martille, jälleenmyytäviksi kovaan, yli kolmen euron hintaan. Turhaan ei kapitalismin malliroduksi tiedettyjen kääpiöiden ahneudesta liiku lähestulkoon eeppisiin mittoihin kasvaneita tarinoita!

 PS. Muovipakkauksessa väitetään näitä valmistetuiksi Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa, hollantilaistaustaisen Baland Bamboo Brand – yhtiön toimesta, mutta kyllä alkuperäinen, sointuvasti karahteleva nimi ”Krupuk Udang Warna” paljastaa totuuden: Kääpiöproduktiota ovat! 

Täytyy ihan ensimmäiseksi myöntää, että kun nämä tarttuvat kaupan hyllyltä mukaani, ei minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä oikein olin ostamassa. Pakkaus näytti sopivan epäilyttävältä joten päätin tehdä hankinnan puhtaasti ”sika säkissä” – metodilla. Kaupan henkilökunnalta olisi varmasti saanut apua mysteerin selvittämiseen, mutta eihän nyt suomalainen sellaista tohdi udella, pitävät vielä vähän yksinkertaisena…

Kotona syvennyin pakkaukseen tarkemmin ja tajusin, että eihän näitä kuulu tällaisenaan syödä, vaan ne pitää ensin paistaa – ohjeen mukaan pannulla ja reilussa öljyssä. Vasta nyt minulle valkeni, että olin törmännyt katkarapukeksien alkumuotoon! Ryhdyinkin rohkeasti toteuttamaan ohjetta ja muutaman minuutin kuluttua edessäni oli kuin olikin muutama kasa kuivaksi käpristynyttä, mustunutta hiiltä ja runsaasti sinertävää savua. Saatuani katossa ulvoneen palovaroittimen hajalle ja huoneen tuuletettua totesin nopeasti, että eihän tästä, per**le, mitään tule. Siirryinkin siis internetin tietovirtaan etsimään ratkaisua ongelmaan. Pian sellainen myös löytyi. Useat lähteet kehottivat nimittäin pistämään sirut lautaselle ja lautasen minuutiksi mikroaaltouuniin. Innostuneena lähdin heti kokeilemaan ohjetta ja lopputulos näkyy seuraavissa kuvissa:

Ennen

Jälkeen

Mikro toimi ihan mallikaasti valmistusvälineenä ja plussana kekseistä tuli myös terveellisempiä ylenmääräisen rasvalla luttaamisen jäädessä pois. Ilmeisesti näistä saisi kuitenkin kaikkein parhaimpia pikaisella uppopaistolla, mutta vähemmälläkin vaivannäöllä saa aikaan ihan syötäviä tekeleitä. Oli myös hauskaa seurata, kuinka littanat lastut pullahtivat kuohkeiksi muutamissa sekunneissa, mikroaaltojen syleilyssä. Lopputulos muistutti erehdyttävästi usein särkyvää materiaalia suojaamaan käytettyjä pakkauslastuja. Mikrossa valmistamisen ongelmana oli kuitenkin se, että lastut valmistuivat epätasaisesti. Osasta tuli ihan premium-tasoa toisten jäädessä hieman nahkeiksi ja huonommin ”pullistuneiksi”. Erona uppopaistettuun versioon on myös se, että mikrossa valmistettaessa lastut säilyttävät melkoisesti enemmän katkaravunmakuaan, josta joko pitää, tai sitten ei. Itse olen sitä mieltä, että katkaravun aromi sopi kekseihin oikein hyvin, mutta uskon eriäviäkin mielipiteitä löytyvän.

Varoituksen sana kaikille lastujen mikrotusta kokeileville: Kun olet huruutellut sipsisi valmiiksi, niin mikron oven avaus lehauttaa kasvoillesi melkoisen tuoksumaailman. Väittäisin tuoksussa olevan ainakin hapanta kalaa, katkarapua ja virtsaa. Seuraava sanailu käytiinkin kyseisen tapahtuman jälkeen itseni (M) ja paremman puoliskoni (PP) välillä:

*Ping! (Mikro ilmoittaa lämmitystapahtuman olevan loppu)

PP: Hyi että! Mikä ihme täällä oikein haisee!?

M: Katkarapulastut. Otatko maistiaiset?

PP: (avaa parvekkeen ovea) Hyi hitto!

M: Nää on ihan maukkaita. Ota pari!

PP: (poistuu huoneesta paidan hihat nenän edessä)

Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että ei se tuoksu nyt noin kamala ollut, niin haju on kuitenkin aika vahva ja säilyy mikrossa jonkin aikaa. Rasvakeittimellä valmistettuna tämäkin ongelma eliminoituu tehokkaasti.

Itse maussa ei ole mitään valittamista. Mikroversiokin maistuu vain miedosti hieman suolaiselle katkaravulle, eikä aromi ole edes kovin voimakas. Valmiit, rapeat keksit menevätkin hyvin suolaisina pikkunaposteltavina, joita voi nopeasti ja helposti valmistaa pussin lastuista juuri sopivankokoisen erän kerrallaan. Vaalea ja humalarikas olut toimii hienosti kyytipoikana. Valmis lastu imee myös melkoisesti kosteutta ja käpristyy kiinni suuhun tai kielen pintaan, ritisten samalla jännästi.

Tietenkin helpompi tapa nauttia katkiskekseistä on ostaa suoraan pussillinen valmiiksi paistettuja lastuja, jotka ovat tasalaatuisia ja maultaan todennäköisesti jokin verran parempia, mutta itse valmistaminen tulee edullisemmaksi ja on ältsysti jännempää. Samalla tuet myös kääpiövaltakunnan taloutta näinä taantuman epävakaina aikoina! Ghul burk!

MAKU: Suolainen, katkarapu maistuu jonkin verran

HAJU: Itse lastuissa melko mieto, valmistettaessa syntyy melkoisesti kalan ja katkaravun tuoksua (mikroversiona)

Kokonaisarvosana: 3 / 5

"Krupuk Udang Warna" Yeah, beibi!