Maustetut tofusuikaleet

Back in business, baby!

Viime kerrasta onkin jo vierähtänyt ennätysmäärä aikaa, joten hätäisimmät varmasti ajattelivat minun joutuneen edellisestä julkaisustani mielensä pahoittaneen ja kovasti suuttuneen Cthulhun koston uhriksi. Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta syy hiljaisuuteen selittyy niinkin arkisella asialla, kuin kiireellä töissä. Jos myyttinen hirviö aikoo lopettaa olemassaoloni tässä ulottuvuudessa, niin lupaan varmasti kertoa siitä hyvissä ajoin etukäteen. Mutta mennäänpä sitten taasen itse aasiaan (aina yhtä hauska!!1) ja tämänkertaisen eksoottisen eväksen pariin.

Vaikka Cthulhu ei minusta vielä selvää tehnytkään, niin päätin kuitenkin varmuuden vuoksi siirtyä hetkeksi aikaa pois hämäristä liha- ja lonkerotuotteista, turvallisempien ja vaarattomampien kasvikunnan edustajien seuraan. Tällaista tuotetta edustaakin aina luotettavan East Asia Martin ystävällisen henkilökunnan minulle yhden euristiikan hinnalla myymä pussi maustettuja tofusuikaleita.

Tuotteen on valmistanut Hui Ji Food –niminen yritys ja se on pakattu katu-uskottavan moderniin muovipakettiin. Ironista on se, että vaikka tuote on täysin soijapavuista valmistettu, onnistuu se silti näyttämään enemmän lihalta, kuin 90 % x-markettien eineshyllyjen annista. Muovikalvon alla olevat tofusuikaleet näyttävät hämmentävän erehdyttävästi marinoidulta, grillivalmiilta lihalta. Nämä ovat vissiinkin tarkoitettu syötäväksi juurikin nopeana ja edullisena pikasnackina suoraan pussista.

Pussissa ei pienen, jälkiliimatun valmistusaineselostetarran lisäksi luekaan sitten juuri mitään muuta muuksi kuin kiinaksi. Koska kiinankielen taitoni on melkein yhtä hyvä kuin koreankin, päätin käväistä pakkauksessa ystävällisesti latinalaisin aakkosin ilmoitetuilla, tuotteen tehneen yhtiön kotisivuilla hakemassa lisäinformaatiota. Valmistajan kotisivut ovatkin hienot ja informatiiviset. Jos ette jaksa käydä katsomassa, niin tässä pieni tiivistelmä olennaisimmista asioista:

业荣誉一览表  责任在肩 任重道远
荣誉已走进历史，未来徽记人将以归零的心态，务实求成、感恩回馈！

Kyllä, arvasitte oikein: Sivut ovat täysin ja pelkästään kiinaksi. Tästä johtuen minulla ei edelleenkään ole oikein mitään käsitystä tofuvälipalan valmistaneesta puljusta (tai sen paremmin itse tuotteenkaan syvemmästä olemuksesta). Kannattaa muuten alkaa opetella tosissaan sitä kiinaa, sillä tällaisia ovat parinkymmenen vuoden kuluttua sitten todennäköisesti kaikki tuoteselosteet, kunhan tuo muinainen Keskustan Valtakunta ensin vain saa maailman valloitettua taloudellisin ja sotilaallisin keinoin. Sivujen komia ja moterni flash-animaatio paljasti tuotteen alkuperästä sen verran, että se on todennäköisesti väsätty jossakin päin Etelä-Kiinaa, Sichuanin maakunnan tienoilla. Tätä valistunutta oletusta tukee myös se, että sichuanilaisessa keittiössä, kuten tässäkin tuotteessa, tofu ja mausteet ovat yleensä merkittävässä roolissa. Jännänä detaljina pussin ”kannessa” oli jonkinlainen kiinalainen neito maistelemassa tuotetta hymy huulillaan ja nimmarilta näyttävä tekstintuherrus vierellään. Ilmeisesti joku Kiinan BB-talon asukkaista on päässyt Hui Jille mainosmannekiiniksi!

Älä kuvittelekaan! Näitä et pääse grillailemaan, läski!

 

Paketti oli helppo repäistä auki ja sitten pääsinkin ottamaan ensikosketusta tofusiivuihin hajuaistinsolujeni avulla. Tuoksu ei ollut mitenkään mairitteleva ja toi mieleen jonkinlaisen hajustetun, nestemäisen käsisaippuan ja muovin yhdistelmän. Tofuslaissien maku oli vähintäänkin tasavertaisen outo tuoksun kanssa. Parhaiten sitä kuvaa tuntemus siitä, kuin joku olisi ottanut purkillisen kenkälankkia, sekoittanut sen mäntysuopaan, sivellyt mikstuuralla pari keinonahanpalaa ja suihkuttanut pintaan kuorrutteeksi vielä jotakin omituista hajustetta tai kemikaalia. En onnistunut löytämään tofun lisäksi mitään muuta, itselleni tuttua, luonnollista makua tästä tuotteesta vaikka kuinka yritin. Tulisuus pelastaa jonkin verran muutoin kemikaliomaisen muovista aromia, mutta mitään kovin onnistunutta makujen sinfoniaa ei tämän tuotteen taholta syntynyt.  Noin puolensadangramman pakkauksen (sisällön, neropatit!) syöminen ei ollut mikään ylösnousemukseen verrattavissa oleva kokemus ja viimeiset maustetuista siivuista menivät alas lähinnä sisun ja päättäväisyyden voimin. En tiedä mitä enemmän maustettujen tofujen kanssa pelehtineet kasvinsyöjät tästä sanoisivat, minä en ole vakuuttunut. Silti, kuten kaikkien muidenkin tuotteiden kohdalla, kannattaa myös tätä kokeilla ainakin sen kerran verran, jotta tietää miltä tulevaisuus maistuu.

Loppuun vielä perjantain niksinurkan näppärä vinkki jälkikasvunsa ruokatottumuksista huolestuneille vanhemmille: Syöttäkää pussi tätä tavaraa kasvissyöjän uraansa aloittelevalle nuorelle, niin takaan, että paluu kinkku & laardi – linjalle tapahtuu vikkelämmin kuin satasen taittaminen Usain Boltilta.

HAJU: Käsisaippuamainen, hajusteinen, mäntysuopainen

MAKU: Tofuisa, muovimainen, tulinen, mäntysuopainen, nahkamainen

Kokonaisarvosana: 2 / 5

Suositellaan erityisesti piirretyille demoneille ja malleille

Kuivattu mustekalaraaste

Aasian ja Euroopan väestön välillä on muutamia asioita, mitkä erottavat selkeästi nämä kahden maanosan asukkaat toisistaan. Ensimmäinen näistä on menneisyys: Kun suurin osa eurooppalaisista vielä käytti päivänsä keihäshippaan karhujen ja muiden petojen kanssa, syöden iltaisin heimonrippeidensä kanssa paistettuja käpyjä nuotion äärellä, kukoisti muun muassa Kiinassa pitkälle kehittynyt ja monia merkittäviä keksintöjä tehnyt korkeakulttuuri monimutkaisine yhteiskuntarakenteineen. Toinen merkittävä seikka onkin sitten se, että meren äärellä asuvat Aasian asujaimet ovat aikojen saatossa oppineet syömään merestä lähestulkoon kaikkea, mitä siellä evoluution (tai kreationistien mielestä Ison J:n) tuloksena kihisee ja kuhisee.

Tästä kulttuuristen erojen ruotimisesta saakin sitten oivan aasiansillan (...ehehehe..) tämänkertaiseen tuotteeseen, joka on (paketin mukaan) Kaakkois-Atlantin syvimmistä kolkista luonnonmukaisesti ylöskiskottua, sen jälkeen suikaleiksi raastettua ja kuivattua, mustekalaa! Kuluttajien iloksi se on myös pakattu kertakäyttöiseen, 20 gramman vetoiseen muovipussiin, jonne on vielä lisämausteiksi paiskattu mukaan suolaa, sokeria, sorbiinihappoa ja natriumglutamaattia! Tämän monipolvisen urakan tekijänä toimii taiwanilainen Shin Ho Sing Ocean Enterprise Co., Ltd. Pussissa lukee myös sellainen hassunhauska nimi, kuin Jane-Jane, joka on ilmeisesti vielä jonkinlainen tuotemerkki.

Kyllä taas kerran saivat East Asia Martin myyjät nauraa, kun barbaarisen tietämätön suomipoika pällisteli pitkään mustekalatuote kädessään hyllyjen välissä miettien, uskaltaako tätä oikeasti maistaa? Lopputulos oli, tuttuun tapaan, että minä köyhdyin pari euroboria ja matkaan mukaani lähti kuin lähtikin edellämainittu hassu pussi kuivattua mustekalaa.

Minä Tarzan-Tarzan, sinä Jane-Jane

Kun pussin avaa, pelmahtaa sieltä kasvoille melkoinen annos merta ja merenelävää! Mustekalan, meren ja suolan yhteissulotuoksu on voimakas ja erikoinen, mutta ei millään tavoin paha. Tosin jos siihen ei ole tottunut laisinkaan, niin veikkaan, että haistelun jälkeen kynnys tuotteen maistelulle kasvaa jonkin verran...Pussin sisälle on muuten piilotettu vielä yksi, pienempi pussi, joka pitää sisällään kosteutta imevää kemikaalia. Tätä ei pidä erehtyä nautiskelemaan.

Mustekalaraasteen syöminen oli pelottavaa: Mitä jos joudun merellä onnettomuuteen ja Lentävä Hollantilainen mustekalanaamaisine kapteeneineen tuleekin noutamaan sieluni ikuiseen kadotukseen? En usko, että tämän teon jälkeen minulle suodaan mahdollisuutta minkäänlaisiin neuvotteluihin asian tiimoilta! Mutta vielä pelottavampaa on se, mitä minulle mahtaakaan käydä, kun suurin piirtein vuoden päästä alkava maailmanloppu herättää meren syvyyksissä uinuvan, kaikkista lonkero-olioista suurimman, muinaisen Cthulhun?! Tulevan maailmanvaltiaan häpäiseminen alhaisimpia lajitovereitaan syömällä saattoi tuomita minut kaameaan kohtaloon, mutta tieteen ja kulinarismin nimissä päätin kuitenkin uhrautua ja sulloin nahkeaa raastetta reilun hyppysellisen suuhuni. 

Davy Jones dislikes!

Melkoinen elämys oli jälleen tämänkin tuotteen makumaailma: Hieman sitkeä, nahkea raaste maistui yhtä aikaa sekä suolaiselta että makealta ja tähän dualismiin yhdistyi vielä merellinen, kalaisa mustekalan maku koristeltuna pikantilla marjaisuudella tai hedelmäisyydellä. Suomeksi sanottuna makukokonaisuus oli siis melkoisen monimutkainen! Oudon sävärin tuotteen aromiin antoi sorbiinihappo, joka on alunperin pihlajanmarjoista valmistettu maku- ja säilöntäaine. Parin hyppysellisen jälkeen eriskummalliseen makuun oli jo melkoisen tottunut ja loppu pussi hupeni ahnaaseen vatsaani melko nopeasti. Suolaisen sokerisen kokemuksen päälle keho suorastaan huusi lasillista vettä lantringiksi.

Eikä Cthulhukaan ole mielissään!

Mitäpä tästä kaikesta voi vielä sanoa? Ainakin sen, että jos haluaa kokea todella erilaisen makujen sinfonian, niin kannattaa ostaa pussi raastemustista ihan kokeilumielessä. Kaikki kuivalihaa, eli "jerkyä" syöneet pääsevät myös halutessaan laajentamaan horisonttiaan kuivamustekalan parissa. Vaikka pussin koko oli melko pieni, riitti se vahvoine makuineen mainiosti yhdelle ihmiselle. Jos tätä, natriumglutamaatin ja sorbiinihapon ilojuhlaa monta pussillista vetää, niin voisin kuvitella Davy Jonesin ja Cthulhun koston ilmenevän ensisijaisesti ja nopeasti vatsanväänteinä & ripulina. Ai niin, jos ette halua kokea sitä karmeaa ja ikuista kidutusta sitten maailmanlopun koittaessa, älkää syökö tätä tuotetta.

HAJU: Voimakas, suolainen, kalainen, katkarapumainen, merellinen

MAKU: Suolaista ja makeaa yhdessä, mustekalamaista tunkkaisuutta, ajoittain outoa ”hedelmäisyyttä” (ilmeisesti pihlajanmarjoista peräisin olevasta sorbiinihaposta)

Kokonaisarvosana: 3,5 / 5