Kuivattu mustekalaraaste

Aasian ja Euroopan väestön välillä on muutamia asioita, mitkä erottavat selkeästi nämä kahden maanosan asukkaat toisistaan. Ensimmäinen näistä on menneisyys: Kun suurin osa eurooppalaisista vielä käytti päivänsä keihäshippaan karhujen ja muiden petojen kanssa, syöden iltaisin heimonrippeidensä kanssa paistettuja käpyjä nuotion äärellä, kukoisti muun muassa Kiinassa pitkälle kehittynyt ja monia merkittäviä keksintöjä tehnyt korkeakulttuuri monimutkaisine yhteiskuntarakenteineen. Toinen merkittävä seikka onkin sitten se, että meren äärellä asuvat Aasian asujaimet ovat aikojen saatossa oppineet syömään merestä lähestulkoon kaikkea, mitä siellä evoluution (tai kreationistien mielestä Ison J:n) tuloksena kihisee ja kuhisee.

Tästä kulttuuristen erojen ruotimisesta saakin sitten oivan aasiansillan (...ehehehe..) tämänkertaiseen tuotteeseen, joka on (paketin mukaan) Kaakkois-Atlantin syvimmistä kolkista luonnonmukaisesti ylöskiskottua, sen jälkeen suikaleiksi raastettua ja kuivattua, mustekalaa! Kuluttajien iloksi se on myös pakattu kertakäyttöiseen, 20 gramman vetoiseen muovipussiin, jonne on vielä lisämausteiksi paiskattu mukaan suolaa, sokeria, sorbiinihappoa ja natriumglutamaattia! Tämän monipolvisen urakan tekijänä toimii taiwanilainen Shin Ho Sing Ocean Enterprise Co., Ltd. Pussissa lukee myös sellainen hassunhauska nimi, kuin Jane-Jane, joka on ilmeisesti vielä jonkinlainen tuotemerkki.

Kyllä taas kerran saivat East Asia Martin myyjät nauraa, kun barbaarisen tietämätön suomipoika pällisteli pitkään mustekalatuote kädessään hyllyjen välissä miettien, uskaltaako tätä oikeasti maistaa? Lopputulos oli, tuttuun tapaan, että minä köyhdyin pari euroboria ja matkaan mukaani lähti kuin lähtikin edellämainittu hassu pussi kuivattua mustekalaa.

Minä Tarzan-Tarzan, sinä Jane-Jane

Kun pussin avaa, pelmahtaa sieltä kasvoille melkoinen annos merta ja merenelävää! Mustekalan, meren ja suolan yhteissulotuoksu on voimakas ja erikoinen, mutta ei millään tavoin paha. Tosin jos siihen ei ole tottunut laisinkaan, niin veikkaan, että haistelun jälkeen kynnys tuotteen maistelulle kasvaa jonkin verran...Pussin sisälle on muuten piilotettu vielä yksi, pienempi pussi, joka pitää sisällään kosteutta imevää kemikaalia. Tätä ei pidä erehtyä nautiskelemaan.

Mustekalaraasteen syöminen oli pelottavaa: Mitä jos joudun merellä onnettomuuteen ja Lentävä Hollantilainen mustekalanaamaisine kapteeneineen tuleekin noutamaan sieluni ikuiseen kadotukseen? En usko, että tämän teon jälkeen minulle suodaan mahdollisuutta minkäänlaisiin neuvotteluihin asian tiimoilta! Mutta vielä pelottavampaa on se, mitä minulle mahtaakaan käydä, kun suurin piirtein vuoden päästä alkava maailmanloppu herättää meren syvyyksissä uinuvan, kaikkista lonkero-olioista suurimman, muinaisen Cthulhun?! Tulevan maailmanvaltiaan häpäiseminen alhaisimpia lajitovereitaan syömällä saattoi tuomita minut kaameaan kohtaloon, mutta tieteen ja kulinarismin nimissä päätin kuitenkin uhrautua ja sulloin nahkeaa raastetta reilun hyppysellisen suuhuni. 

Davy Jones dislikes!

Melkoinen elämys oli jälleen tämänkin tuotteen makumaailma: Hieman sitkeä, nahkea raaste maistui yhtä aikaa sekä suolaiselta että makealta ja tähän dualismiin yhdistyi vielä merellinen, kalaisa mustekalan maku koristeltuna pikantilla marjaisuudella tai hedelmäisyydellä. Suomeksi sanottuna makukokonaisuus oli siis melkoisen monimutkainen! Oudon sävärin tuotteen aromiin antoi sorbiinihappo, joka on alunperin pihlajanmarjoista valmistettu maku- ja säilöntäaine. Parin hyppysellisen jälkeen eriskummalliseen makuun oli jo melkoisen tottunut ja loppu pussi hupeni ahnaaseen vatsaani melko nopeasti. Suolaisen sokerisen kokemuksen päälle keho suorastaan huusi lasillista vettä lantringiksi.

Eikä Cthulhukaan ole mielissään!

Mitäpä tästä kaikesta voi vielä sanoa? Ainakin sen, että jos haluaa kokea todella erilaisen makujen sinfonian, niin kannattaa ostaa pussi raastemustista ihan kokeilumielessä. Kaikki kuivalihaa, eli "jerkyä" syöneet pääsevät myös halutessaan laajentamaan horisonttiaan kuivamustekalan parissa. Vaikka pussin koko oli melko pieni, riitti se vahvoine makuineen mainiosti yhdelle ihmiselle. Jos tätä, natriumglutamaatin ja sorbiinihapon ilojuhlaa monta pussillista vetää, niin voisin kuvitella Davy Jonesin ja Cthulhun koston ilmenevän ensisijaisesti ja nopeasti vatsanväänteinä & ripulina. Ai niin, jos ette halua kokea sitä karmeaa ja ikuista kidutusta sitten maailmanlopun koittaessa, älkää syökö tätä tuotetta.

HAJU: Voimakas, suolainen, kalainen, katkarapumainen, merellinen

MAKU: Suolaista ja makeaa yhdessä, mustekalamaista tunkkaisuutta, ajoittain outoa ”hedelmäisyyttä” (ilmeisesti pihlajanmarjoista peräisin olevasta sorbiinihaposta)

Kokonaisarvosana: 3,5 / 5

Ämpärinuudeli

Valmisnuudelit ovat hieno asia. Mikään muu tuote ei onnistu tarjoamaan yhtä pienellä hinnalla helppotekoista ja jopa jollakin lailla maistuvaa pikaruokaa. Mutta koska pakkauskoot on yleensä mitoitettu vähäruokaisuudestaan ja solakkuudestaan tunnetuille aasialaisille, tirahtaa suomalaiselle, raavaalle karjulle tai karjuttarelle joskus tippa silmään pienen annoksen loputtua ja jätettyä jälkeensä edelleen kalvavan näläntunteen. Mutta ällös huoliko! Itku pois ja ilo pintaan, sillä nyt löytyy kaupasta sellainen nuudelitekele, että nälän pitäisi hetkeksi karkoittua myös länsimaalaisia ja fennoskandinaavisia vyötärönympäryksiä omaavilta herkkusuilta. 

"Isoon Taloon Nuudeli ja Bloggeri, ne jutteli kaharen kesken..."

Tämä pelastava tuote irtosi, mistäs muualtakaan, kuin Tampereen East Asia Martilta hieman alle kolmen euron hintaan. Hinta on nuudelimielessä jälleen kova, mutta nyt sillä saa jo vastinettakin, nimittäin ison kulhollisen (220 g)  mereneläville maistuvia ”tuorenuudeleita” kastikkeineen ja kuivattuine lisäkeaineksineen. Tuote on valmistettu Etelä-Koreassa, tuossa walmisnuudeliwelhojen natriumglutamaatinmakuisessa valtakunnassa. Nuudelikulhon nimi on…niin, minulla ei edelleenkään ole mitään käsitystä siitä, mikä tuotteen varsinainen nimi on, sillä purkki sisältää ainoastaan korealaisia kirjoitusmerkkejä piristettynä muutamilla hämärillä kuvilla ja läntisillä numeraaleilla. Näiden sepustusten tulkitseminen jäi allekirjoittaneelta kansakoulun korean oppimäärällä hieman hunningolle. Valmistajaksi paljastui kuitenkin vuodesta 1986 nuudeliruokia valmistanut Bon Go Jang -yhtiö. Ainoat vihjeet pahvisen kulhon varsinaisesta sisällöstä antavat sen pintaan kuvattu annos nuudeleita lisukkeineen, sekä kulhon taakse lätkäisty saksankielinen tuoteseloste. Mein gott, mitähän tästäkin tulee?

Gör så här!

Jättenuudelien valmistaminen eroaa jonkin verran perinteisestä "kiehuvaa vettä niskaan"- tavasta. Alla allekirjoittaneen, purkissa olleista kuvista maalaisjärjellä tulkitsemat ohjeet:

                     

1.      Avaa kulho ja kaada sen sisällä olevien kolmen pussukan sisältö kulhoon. Yksi pusseista sisältää esikeitettyjä nuudeleita, toinen kuivattuja vihanneksia ja kolmas vampyyrinvereltä* näyttävää, suklaavanukkaan(!) tuoksuista, mustaa mönjää. Kaikki vaan kulhoon ja sekas!

2.      Kaada kiehuvaa vettä kulhoon niin paljon, että veden pinta yltää sen sisällä kiertävän, pahvisen rinkulamerkin tasolle.

3.      Asettele koko komeus mikroon, laita mikrokupu päälle ja mikrota täydellä teholla noin kolme minuuttia.

4.      Hämmästele kokonaisuutta ja nauti hyvällä ruokahalulla.

*Vampyyrinveri oli itse asiassa, saksankielisen tuoteselosteen perusteella ”tintenfisch-uutetta”, mikä on suomeksi sama kuin ”mustekalauute”. Outoa ja epäilyttävää kamaa, yhtä kaikki.    

Kun monimutkainen ja raskas luomisprosessi on suoritettu loppuun, on tuloksena iso pahviämpärillinen tulisen merellistä nuudelisoppaa. Tuoreet ja paksut vehnänuudelit ovat tavallista kuivatavaraa huomattavasti maukkaampia ja pehmeämpiä, mikä on ehdottomasti positiivinen yllätys. Mutta jälleen kerran löytyy naputettavaakin: Toisin kuin aiemmin arvostelluissa, samasta maasta kotoisin olleissa kulhonuudeleissa, on valmistaja tällä kertaa käyttänyt fiksusti perinteistä pahvikulhoa, josta ei irtoa ärsyttävää muovinkäryä. Mutta taaskaan ei korealaisilta mene homma aivan putkeen, vaan ämpärinuudelit jakaantuvat, valmistusmaansa tavoin, kahtia hyvänmakuiseen sisältöön sekä sitä ryydittävään, omituiseen ja ajoittain häiritsevään hajuun. Tällä kertaa haju ei tule siis pakkauksesta, vaan eksoottisesta ”tintenfischextraktista”. Aromia on hyvin vaikea kuvailla, se ei ole varsinaisesti paha, mutta silti jollakin tavoin ”out of place” nuudeleiden seassa. Itselleni siitä tuli mieleen eniten uuden auton sisustan tuoksu. Jos ette tiedä mistä puhun, niin käykää autokaupassa nuuhkimassa.

Harmin paikka, Team E-Korea! Taas kerran olitte hyvin lähellä luoda täydellisen valmisnuudelin, mutta ei, jotakin oli pakko olla pielessä. Alankin pikku hiljaa uskoa, että Pohjois-Korean agentit sabotoivat näitä tuotteita tarkoituksella ja haluavat siten mustamaalata eteläisen veljeskansansa mainetta lopun maailman kapitalistisilla markkinoilla. Ovelaa, kerrassaan ovelaa! Taas olisi James Bondille töitä tarjolla.

Kaikesta tästä huolimatta Eteläkorealainen, Isoon Antin ämpärinuudeli on hinta-laatusuhteeltaan ihan mukiinmenevä teos ja siitä riittää vatsan täytettä reilusti tavallisia pussinuudeleita enemmän. Kuiva-aineista löytyi jopa pari palaa kuivattua tintenfischiä. Maku oli myös tulisen ja suolaisen umaminen, eikä ollenkaan hullumpi. Kun autonsisustan tuoksuun vain tottuu, niin näistä saa kyllä mitä mainiointa, iso-pikaruokaa!

PS. Jos joku ei vielä itse tekstistä asiaa hiffannut, niin tässäkin nuudelissa on mukana E621:tä. Ei siis suositella lapsille, eläimille, pienille lapsille eikä pieneläimille. You have been warned.

MAKU: Tulinen, merellisen suolainen, umaminen

HAJU:  Kalaisan autonsisuksinen, suolainen

Kokonaisarvosana: 3 ½ / 5

Happy Halloween!