Durian Cake - Duriotahna

Onko sinulla liian raikas hengitys? Haluatko herättää kauhua linja-autossa vieressäsi istuvassa lajitoverissa? Oletko halunnut aina karkottaa villipetoja pelkän uloshengityksesi voimalla? Jos kuulut siihen marginaaliporukkaan, joka vastaa yhteenkin edellä mainituista asioista ”kyllä”, niin nyt on ennenaikainen joulu vähintäänkin kaksine pukkeineen koittanut sinulle! Joulun paras paketti ei tule Korvatunturin tuiskuista, vaan Kaakkois-Aasian viidakoista. Lahjasi nimi on Durian Cake, 100 gramman pötkö täynnä sanoinkuvaamatonta aromien taikaa! Mutta painetaanpa vielä jarrua, tunkeudutaan aluksi hieman syvemmälle aiheeseen ja katsotaan, mitä kummaa tämmöinen ”durian” oikein sitten on?

Durian (tai Durio) on jälleen kerran eräs hedelmä, jolle ei varsinaista suomenkielistä nimeä ole vielä keksitty. Tämä kookas, 1-5 kilon painoiseksi kasvava piikkipallo on erittäin korkealle arvostettu sen alkuperäisissä kotimaissa, Malesiassa ja Singaporessa, joissa duriota kutsutaan ”Hedelmien Kuninkaaksi”. Mikä duriosta sitten tekee millään tavalla ihmeellisen? Annetaanpa Yhdysvaltalaisen ruokakirjailija Richard Sterlingin kuvailla hedelmän tuoksua meille:

  

” Hajua kuvaa parhaiten yhdistelmä sianpaskaa, tärpättiä ja sipuleita kuorrutettuna käytetyllä urheilusukalla”.

Kyllä. Kympin oppilaat tajusivat jo tässä vaiheessa, että durio ei tuoksu, vaan se lemuaa. Sitä pidetään yleisesti kaikista maailman hedelmistä aromiltaan voimakkaimpana. Eräät eläimet haistavat durion lähestulkoon kilometrin päästä ja ihmisnenäänkin sen aromi tuntuu jo ennen visuaalisen kontaktin saavuttamista. Haju myös tarttuu niin tehokkaasti, että etenkin Singaporessa sen tuominen julkisiin liikennevälineisiin, hotelleihin ja lentoasemille on kielletty virallisin kieltotauluin! Jäyhän perverssit saksalaisetkin ovat jo löytäneet tämän hedelmän ja kutsuvat sitä osuvasti nimellä ”Stinkfrucht”, eli suomeksi jotakuinkin ”Haisulihedelmä”.

Tuoretta duriota on Suomesta melko vaikeaa löytää, mutta onneksi lähelle samaa elämystä voi päästä myös säilöttyjen ja muulla tavoin ajan mädättävää hammasta kestämään tehtyjen duriotuotteiden avulla. Eräs tällainen on Thaimaassa valmistettu, sokeroitua duriotahnaa sisältävä pötkäle, jonka nimi on flirttailematon ”Pure Durian Cake”. Valmistajana toimii J&J Agri-Pro co., ltd. Pötkö tätä tavaraa siirtyi käsiini parin euron hinnalla Tampereen Siam Housen (Kyllä, nyt oli jo aika vaihtaa paikkaa pois East Asia Martista, ennen kuin saan kiinalaisen triadin palkkamurhaajat perääni…) kattavista valikoimista. Jälleen kerran on todettava, että en lainkaan tiennyt, mitä olin ostamassa. Pötkö näytti siltä, että se saattaisi sisältää jotakin makeaa ja sokeroitua hedelmätahnaa, joten nappasin sen mielenkiinnosta mukaani. Vähänpä tiesin, mitä tuleman pitää…

Niin pieni, niin viattoman näköinen...

 

Kotiin päästyäni avasin muoviin pakatun pötkön innolla ja valmistauduin makeaan elämykseen. En durioneitsyenä (ja edelleen täysin tietämättömänä siitä, mitä oikein olin suuhuni panemassa) antanut pistävän tuoksun hämmentää itseäni, vaan haukkasin innokkaasti pötköstä palasen vaseliininväristä tahnaa. Ensireaktio oli hämmästynyt ”mitä hel***tiä tämä oikein on?!” Ajattelin vaistomaisesti tuotteen olevan pilalla tai vähintäänkin syötäväksi kelpaamatonta. Maku toi ensimmäisenä mieleen mädän sipulin yhdistettynä kaksitahtiseen bensiiniin ja…no, johonkin. Jätin lopun pötkön syömättä ja sukelsin internetin syvyyksiin etsimään tietoa siitä, mitä ihmettä oikein olin syönyt ja kauanko minulla olisi vielä elinaikaa jäljellä.

Hektisen tiedonhakutuokion jälkeen alkoi pikkuhiljaa selvitä, että juuri tällaiselta tuotteen kuuluukin maistua ja että en ollut vahingossa tullutkaan syöneeksi palaa tiivistettyä kaksitahtibensaa. Siirryin takaisin maistelemaan tätä ihmeellistä tekelettä ja söin pötköä pala palalta eteenpäin. Makuun tottui yllättävän nopeasti, eikä koko sadan gramman tahnamäärän syöminen ollut lainkaan ylivoimainen suoritus. Maku oli kyllä edelleen suoraan sanottuna jumalattoman omituinen. Tarjosin tieteen nimissä palan hedelmien kuninkaasta puserrettua tököttiä myös pahaa aavistamattomalle avovaimolleni. Tuloksena oli osaksi painokelvotonta tekstiä ja yökkimistä. Jos makuaisti ei ole jollakin tavoin hieman oudompiin makuihin tottunut, niin durio on varmasti sellainen pommi, että oksat pois…

Ai niin, ei muuten sitten kannata tätä vedellä kitusiin, jos on lähdössä ensitreffeille ja aikoo vielä mahdollisesti joskus saman henkilön kanssa toisenkin kerran tavata (paitsi tietenkin jos tykkäät käydä treffeillä ihmissusien, epäkuolleiden tms. vekkuleiden kanssa). Duriotahnan päälle henki nimittäin haisee samalle, kuin jos olisit kaivanut pari viikkoa vanhan kalmon ylös hautuumaalta ja syönyt siitä palasen. Toisaalta tälle ominaisuudelle voisi keksiä oivaa hyötykäyttöäkin: Pirkanmaalaisen Mänttä-Vilppulan kunnan asujaimisto on nimittäin kuohuksissaan siitä, että kunta on päättänyt lopettaa koululaistensa taksikyydit alueella, jossa on tavattu karhuja. Koululaisille on sen sijaan jaettu kello, jota kilisyttämällä he voivat ajaa nälkäisen mesikämmenen pakosalle. Nyt oliskin kunnan päättäjillä loistava mahdollisuus säästää vielä hiukan enemmän rahaa ja taata lasten turvallisuus paitsi karhuja, niin myös kaikenlaisia muitakin eläviä olentoja vastaan yksinkertaisen durioaseen avulla. Toimintaohje on seuraavanlainen:

1) Jos huomaat uhan (esim. karhu) lähestyvän, ota salainen aseesi taskusta ja poista suojakelmu.

2) Haukkaa pala ja pureskele hyvin.

3) Mikäli uhkaava eliö tulee lähemmäksi, hönkäise kohti.

4) Katsele tuskasta ja pelosta ulisevan uhan pakenemista metsään

Huom! Mikäli et ole yksin, huuhtele suusi suuvedellä heti aseen käytön jälkeen, muuten myös viattomat toverisi ja muut sivulliset joutuvat välittömään vaaraan!

Kaiken tämänkin jälkeen minun on pakko sanoa, että suosittelen kokeilemaan tätä tavaraa, ainakin edes yhden kerran. Mitään muuta tämän makuista on tuskin olemassakaan. Itse totuin erikoiseen aromien ilotulitukseen nopeasti, mutta uskon, että jotkut eivät kykene tätä syömään lainkaan. Ainoa tapa todeta, kumpaan ryhmään kuulut, on rientää ostamaan oma patukka ja testailla meneekö alas ja pysyykö alhaalla. Kokemus ei edes tule kahta euroa kalliimmaksi ja jos et itse pysty syömään, niin pistä vahinko kiertämään tarjoamalla loput pahaa aavistamattomille ystäville!

PS. Blogin kirjoittaja sanoo irti vastuunsa mahdollisista parisuhteen hajoamisista, naapuririidoista, kanarialintujen kuolemista, väestönsuojeluhälytyksistä, kemiallisten aseiden käytön sopimusrikkeistä ja vatsahuuhteluista joita duriotahnan käytöstä voi aiheutua. Mahdollisissa euroalueen romahtamisen jälkeisissä katutappeluissakin kannattaa pitää kaasunaamari mukana siltä varalta, että vastapuolella on muutamia tällaisia asearsenaalissaan.

HAJU: Yllättävän mieto, pistävä.

MAKU: Sanoinkuvaamaton. Makeaa mätää sipulia, öljyistä bensiiniä ja mätää (laita haluamasi tuote tähän)

Kokonaisarvosana: Mahdoton antaa! Kokeile ja päättele itte!

Juu have nou honour! Letsa fight!